Tähtijuttu: Hou­kut­taa­ko Suomi vain hyvällä so­siaa­li­tur­val­laan? – Ilman asen­ne­muu­tos­ta ul­ko­maa­lai­sis­ta ei saada hel­po­tus­ta työ­voi­ma­pu­laan

Koti: Ou­lu­lai­sen Hillin perheen vuoden van­has­sa kodissa mie­len­kiin­toi­sen lisän tuovat si­sus­tuk­ses­sa käy­tet­ty vaneri sekä ik­ku­noi­na toi­mi­vat la­si­ele­men­tit

Kolumni

Kun korona kult­tuu­ria kuritti

"Kun rokotuskattavuus kasvaa ja puhutaan elämästä rajoitusten jälkeen, täytyy tähän sisältyä kirkas viesti kulttuurikentälle siitä, miten olosuhteet muuttuvat paremmiksi."

Asioiden arvoa ei tajua ennen kuin ne menettää. Kliseinen sanonta, jolla voidaan viitata useisiin eri asioihin. Mutta päteekö se kaikkeen? Onko mahdollista, että asian, jonka arvon ymmärsi, menetykseen voikin tottua?

Jenni Pitko on kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu (vihr.).
Jenni Pitko on kansanedustaja ja Oulun kaupunginvaltuutettu (vihr.).

Tällaista mietin, kun mietin kulttuuria. Koronapandemia on laittanut kulttuurin ja sen tekijät koville.

Esitykset ja tapahtumat ovat olleet jäissä ja silloin, valitettavan harvoin, kun niitä on voitu järjestää, on tarvittu paljon poikkeuksellisia järjestelyjä. Vaikka meillä Oulussa koronatilanne on ollut välissä valoisa, ihmiset ovat myös vapaaehtoisesti jääneet kotiin. Kun rokotuskattavuus kasvaa ja puhutaan elämästä rajoitusten jälkeen, täytyy tähän sisältyä kirkas viesti kulttuurikentälle siitä, miten olosuhteet muuttuvat paremmiksi.

Kulttuuriala ja -väki ovat kantaneet isoa taakka koronan torjunnan toimenpiteiden myötä. Puolitoista vuotta on pitkä aika. Kulttuurin merkitystä muistetaan puheissa korostaa, mutta samaan aikaan kulttuurikentän kärsimys on ollut merkittävää.

Tätä ristiriitaa olen miettinyt paljon. Konsertteja ja tapahtumia on ollut murto-osa normaalista. Tilaisuuksia on siirretty siirtämästä päästyä. Onko käynyt niin, että olemme liiaksi tottuneet siihen, että kulttuuri on, jos ei tauolla, niin kitsaalla säästöliekillä?

Oulussa emme voi kerskua kulttuurirahoituksen onnistumisesta. Toivon syvästi, että Oulun teatterille tälle vuodelle valtuuston kohdistamat budjettileikkaukset eivät olleet ensimakua tulevasta.

Valtuuston enemmistöllä vaikutti olevan kovin helppo viilata siivu pois vaille normaaleja lipputuloja koronan vuoksi jääneeltä kulttuurilaitokselta. Veikkausvoittovarojen hiipuessa samanaikaisesti sopinee kysyä – joko ensi vuonna olisi aika lisätä kulttuurin rahoitusta? Kulttuuripääkaupunkivalmistelua ei kannattasi ajaa läpi säästöteholla vaan päinvastoin heittää bensaa liekkeihin.

Kulttuurin arvo on mittaamaton. Se tuottaa meille mielihyvää, se tuottaa oivalluksia, se tuottaa näkökulmia ihmisyyteen, elämään ja ympäristöön. Jopa ilmastotyössä kulttuurilla voi muutosta aikaansaava voima. Viime viikon Iin Ilmastoareenassa kuultiin Oulun sinfonian esittämänä Johanna Almarkin teos Myrskyvaroitus, joka avasi tilan tunteille, kun takana oli pitkä kriisitietoisten keskustelujen päivä.

Ihmiskontaktien rajoituksia on ollut tarpeen saattaa voimaan viruksen leviämisen estämiseksi. Rajoitusten ja kulttuurin olemassaolon tasapainottelu ei ole ollut helppoa ja siinä ei ole onnistuttu. Nyt tarvitaan valoisampia näkymiä ja rohkeita panostuksia. Ettemme totu kulttuurin kitumiseen.