Liiga: Ilves rökitti Kärpät Rak­si­las­sa

Koronatilanne Oulussa: Miksi kou­lu­al­tis­tuk­set eivät enää johda ka­ran­tee­niin?

Kieh­to­va löy­tö­ret­ki go­ril­lo­jen luiden parissa – tutkija Ju­ho-Ant­ti Junno jahtaa vii­da­kois­sa os­teo­po­roo­sin syn­ty­pe­rää

OULU
Tutkimus on kiehtonut Juho-Antti Junnoa aina. Hän oli jo lapsena kiinnostunut esihistoriasta ja ihmisen evoluutiosta sekä luki kirjoja tutkimusmatkailusta.
Tutkimus on kiehtonut Juho-Antti Junnoa aina. Hän oli jo lapsena kiinnostunut esihistoriasta ja ihmisen evoluutiosta sekä luki kirjoja tutkimusmatkailusta.
Kuva: Laura Seppä

Jopa joka neljäs suomalainen yli 50-vuotias nainen kärsii osteoporoosista. Sairaudesta tiedetään paljon, mutta yhä edelleen on myös mysteerejä selvitettävänä.

Bioarkeologi, dosentti Juho-Antti Junno on kulkenut tiedonjyvien perässä liki 20 vuotta pitkin maailmaa. Tutkimus on vienyt häntä Oulun yliopistolta Englantiin, Amerikkaan ja Afrikkaan.

Virungan vuoristossa Ruandassa, aivan Kongon ja Ugandan rajamailla, elää vuorigorillojen populaatio. Toinen populaatio asustaa pääasiassa Ugandan puolella, Kongon rajalla. Alue on kansallispuistoa, joka tunnetaan Bwindin läpitunkemattomana metsänä.

Tutkimus vie Juho-Antti Junnoa viidakkoon. Virungan vuoristossa Ruandassa elää vuorigorillojen populaatio. Toinen populaatio asustaa Ugandassa alueella, joka tunnetaan Bwindin läpitunkemattomana metsänä.
Tutkimus vie Juho-Antti Junnoa viidakkoon. Virungan vuoristossa Ruandassa elää vuorigorillojen populaatio. Toinen populaatio asustaa Ugandassa alueella, joka tunnetaan Bwindin läpitunkemattomana metsänä.
Kuva: Juho-Antti Junnon kotialbumi

Tutkijat ovat keränneet ja kuvanneet kuolleiden gorillojen luita. Oulun yliopisto on tarjonnut laitteistoineen ja tietotaitoineen tutkimusprojektille mahdollisuuden luiden kuvantamiseen.

– Nämä kaksi vuorigorillojen populaatiota elävät lähellä toisiaan mutta kuitenkin eri alueilla, ja niillä on vähän erilaiset elämäntavat. Tutkimuksen avulla nähdään, miten pienetkin erot ympäristössä ja ravinnossa vaikuttavat, Junno kertoo.

Tutkimus on aina ollut hänestä tosi mielenkiintoista. Junno oli jo lapsena kiinnostunut esihistoriasta ja ihmisen evoluutiosta sekä luki kirjoja tutkimusmatkailusta.

– Haluan ottaa asioista selvää. Paras hetki tutkimuksen teossa on, kun löytää jotain uutta, hän toteaa.

Juho-Antti Junno tekee vuorigorillojen luihin liittyvää tutkimusta Ruandassa ja Ugandassa. Viidakossa seurana ovat aseistetut vartijat.
Juho-Antti Junno tekee vuorigorillojen luihin liittyvää tutkimusta Ruandassa ja Ugandassa. Viidakossa seurana ovat aseistetut vartijat.
Kuva: Juho-Antti Junnon kotialbumi

Oma suunta alkoi hahmottua opiskeluaikoina, kun Junno oli vaihdossa Sheffieldin yliopistossa Englannissa. Hän valmistui tohtoriksi Oulun yliopistosta, ja jatkoi opintoja sen jälkeen vielä Sheffieldissä sekä Johns Hopkinsin yliopistossa Yhdysvalloissa. Sieltä gorilloihin liittyvä tutkimus sai alkunsa. Junno opettaa lääketiedettä ja tekee biolääktieteellistä tutkimusta. Talvella hänellä on tarkoitus matkustaa jälleen tutkimuksen perässä, tällä kertaa Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan.

Inspiraatiota hän hakee vaihtelemalla työtehtävästä toiseen. Hän pyörittää kotonaan Siikalatvan Pulkkilassa maatilaa. Lisäksi Junno kirjoittaa lehtijuttuja Metsästys ja kalastus -lehteen sekä Käytännön Maamieheen.

Ihmisen evoluutiossa eräs kulmakivi on ollut siirtyminen pystyasentoon. Hyvin tavallinen haaveri on tästä syystä esimerkiksi värttinäluun murtuma. Korkealta kaaduttaessa on tapana pehmentää kädellä iskua.

Evoluutio kertoo Junnon mukaan myös sen, että ihmisen lisääntymisajan jälkeinen elämä altistaa hormonitoiminnan muutoksille, jotka taas altistavat osteoporoosille. Jos asiaa taas pohdiskelee muusta kuin puhtaasti lääketieteellisestä näkökulmasta, muillakin eläinlajeilla voi olla osteoporoosia, mutta Junnon mukaan laajamittaista ikään sidottua ongelmaa niillä ei esiinny. Yleensä tilanteeseen liittyy esimerkiksi puutos ravintoaineiden saannissa.

– Ajatellaanko ihmisten kohdalla sitten niin, että se on väistämätöntä, ja että se liittyy vanhuuteen luonnollisena osana, Junno pohtii.

Bioarkeologi, dosentti Juho-Antti Junno on kulkenut tiedonjyvien perässä liki 20 vuotta pitkin maailmaa.
Bioarkeologi, dosentti Juho-Antti Junno on kulkenut tiedonjyvien perässä liki 20 vuotta pitkin maailmaa.
Kuva: Laura Seppä

Yksi luukadon taustatekijä on liikkumisen puute. Ihmisillä ei ole pakottavaa tarvetta olla aktiivisia vanhuusiällä. Nykyään liikutaan muutenkin vähemmän kuin ennen. Aiemmin ihmisten elämäntyyli on ollut aktiivisempi.

– Luumassaa ei myöskään kerry niin paljon kuin aiemmin. Sitä kerääntyy kolmikymppiseksi asti. Jos sitä on kertynyt enemmän, sitä myös riittää pidempään, Junno huomauttaa.

Vanhoja luita tutkimalla on selvitetty, että osteoporoosia on silti ollut ihmisillä myös ennen. Kyseessä ei ole ainoastaan nykyajan ongelma.

Fakta

Näin pidät osteoporoosia loitolla

Lopeta tupakointi.

Harrasta luustoliikuntaa, jossa keholle tulee iskuja, ja ketteryys lisääntyy.

Huolehdi riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista, jotta luumassaa muodostuu tehokkaasti. Niiden ylimääräisestä saannista ei ole yleensä haittaa. D-vitamiinilisä on Suomessa välttämätön talvisin.

"Haluan ottaa asioista selvää. Paras hetki tutkimuksen teossa on, kun löytää jotain uutta."
Juho-Antti Junno
bioarkeologi, dosentti