Aloita uusi keskustelu

Miksi salata oikea isä?

Aloittaja: Vain elmän pohtija Oma elämä 25.2.2014 21:32

Miksi äiti ja isovanhemmat salaa lapsen/lapsenlapsen oikean isän lapselta? Mikä sellaiseen on syy, koska asia tulee varmasti joskus tietoon ja saa lapsen varmasti tolaltaan aikanaan? Eikö olisi parempia kertoa heti totuus eikä salata asiaa? Mikä syys voi olla salailulle? Eikö salailu ole outoa, vaikka kuinka sitä perustelisi. Onko tämä sellaisten perheiden tapa, missä ei vaikeista eikä helpoistakaan asioista voida puhua yhdessä? Onko perhe vain kulissia?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytetään 1 - 20 / 29 viestiä

Minua ei vähääkään kiinnosta olenko lapsilleni ns. "biologinen isä" koska olen heille kuitenkin ISÄ ja rakastan heitä aina. Mikään ei muuttuisi vaikka jotain muuta selviäisi esim. DNA testissä. Se ei ainakaan olisi lasteni vika.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sattuu elämässä vaikka mitä.
Ennen varsinkin suuruutta oli hyvinkin yleistä maaseudulla.
Nykyään taas yhden yön jutuista ei pidetä kirjaa,,tositv oikein ihannoi näitä bilettäjiä joilla ei ole ollut kuin kolme poikakaveria,,HJK, HIFK ja Jokerit
Ihmettele sitten siinä?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Nuorilla on elämä vilkasta, eikä äitikään välttämättä tiedä kuka on oikea isä. Ja toisinpäin, tiedän miehen joka pökkäsi samana yönä 2 naista paksuksi, mutta sattuuhan sitä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jotkut ihmiset osaavat olla niin typeriä, että ne luulevat voivansa kostaa jotakin salaamalla isä. Samaan kategoriaan kuuluu myös tapaamisoikeuden epääminen isältä tai sitten se tapaaminen yritetään tehdä niin vaikeaksi kuin mahdollista. Näihin kaikkiin liitty myös se, että lapselle valehdellaan, jotta saataisiin oikeutusta omalle asialle. Tähän liittyy yös se ikävä puoli, että sosiaaliviranomaiset ja lastensuojelu on lähtökohtaisesti äidin puolella olipa tämä millainen valehtelija tahansa tai vähintäänkin hankala ihminen. Olen sivusta seurannut montaa ikävää tapausta liittyen isyyteen ja tapaamisiin ja siellä taustalla on lähes aina äidinllä jonkinlainen mielenterveyshäiriö ja opittuja toimintamalleja. Olisi ennenkaikkea lapsen etu, että hän tietäisi isästään ja kun sellaine jokatapauksessa on nii saisi myös tavata häntä. Maailmanhistoria kyllä tuntee yhden tapauksen jossa äiti sikisi pyhästä hengestä mutta jokainen täysijärkinen kyllä ymmärtää, että se ei ole totta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Mainos. Keskustelu jatkuu alapuolella.
Mainos. Keskustelu jatkuu alapuolella.

Erittäin hyvä ja selkeä kirjoitus.
Vastaavia tapauksia on tullut seurattua liian paljon.
Kuntakohtaiset erot ovat suuria.
Monet sosiaalisihteerit ovat langenneet sääliin äidin kyynelten takia, ja ratkaisut ovat olleet yksipuolisesti miestä vähätteleviä. Tällaiset sosiaalisihteerit ovat tunteneet sitten itsensä hengenpelastajiksi.
Muutama harva sosiaalisihteeri on vaatinut myös miehen kuultavaksi ja on sen jälkeen tehnyt tasapuolisen päätöksen. Jälkeenpäin nähtynä ne päätökset ovat olleet ehdottomasti lasten kannalta parhaat päätökset.
Lapselle on rankkaa, kun ei tiedä kuka on isä, kun kavereilla on.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ihminen on tässäkin asiassa astunut Luojan varpaille kun kirjaimellisesti lapsia tehdään esim. samaa sukupuolta oleville henkilöille jotka elävät yhdessa.
He eivät voi keskenään lisääntyä mutta lapsi teetetään ulkopuolisella ihmisellä.
Kuka ajattelee lasta?
Lapsella on oikeus tietää biologinen taustansa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tästä ongelmasta päästäisiin helposti eroon, kun määrätään lakisääteinen syntyneen lapsen isyyden tarkistus geenitestillä.

Silloin ainakin tulisi aina selväksi, onko äidin senhetkinen miespuolinen puoliso lapsen isä ja näin automaattisesti elatusvelvollinen. Myös lapsi saisi tietyssä iässä tietoonsa isyystestin tuloksen.

Näin peli pysyisi kaikin puolin selvänä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Juuri näin. Tämän päivän eukkoihin ei voi luottaa yhtään, kyllä elatusta ollaan heti vaatimassa vaikka ei ole varmaa kenen se lapsi nyt olikaan? Sitten on näitä miesten siivellä eläjiä jotka pistävät miehen vähäisenkin omaisuuden siliäksi. Pakkogeenitesti heti synnytyslaitoksella niin moni mies säästyy näiltä hutsuilta.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ihmiset, jotka salaavat noinkin tärkeän asian, ovat epärehellisiä. He eivät ansaitse lasten luottamusta, joka särkyykin ihan varmasti siinä vaiheessa, kun tieto jostakin kautta kiirii lasten tietoon.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Minä sain tietää 16 vuotiiaana vasta, että se isä jonka kanssa asuimme ja elimme, ei ole oikea isä., senkin äiti vaan töksäytti minulle, ja siitä ei puhuttu silloin sen enenpää, kaikki räjähti käsiin minulla. Isäpuoleni sitten myöhemmin pakotti minun vaihtamaan sukunimeni äitin tyttönimeksi, jne....

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Onhan se kova paikka kuulla varmasti joskus, ettei isä olekaan se ketä on pitänyt isänä. Julmaa lapselle.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

On se julmaa eikä sitä voi peruuttaa. Aiheuttaa sen, ettei saa yhteyttä lapseensa ja lapsenlapsiinsa koskaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Turhaa se on perheen rauhaa häiritä, jos sattuu sellanen vanhanaikainen vahinko vaikka mittarinlukureissulla! Onhan talossa ennestäänkin isä jo olemassa!

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sellainen valehtelu on järjen ja moraalin vastaista. Siihen syyllistyvät persoonallisuudeltaan häiriytyneet ihmiset. Persoonallisuushäiriöihin liittyy paljon epänormaaleja käyttäytymispiirteitä.

Isyys voidaan nykyisin selvittää dna-tutkimuksen avulla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tämä iänikuinen asia on minuakin mietityttänyt. Koko lapsuuden sain äidin taholta sellaisen tunteen, jotta isäni onkin joku linja-autonkuljettaja, jolla itsellään ei ole perhettä. Tua rassasi minua todella syvältä. Kerran ajellessani äitini kanssa, äiti istui apukuskin paikalla ja minä ajoin. Äitini oli jo päälle seitsemänkymmentä, ni yhtäkkiä äiti oikein katsoi minua ja sanoi, jotta kyllä sinä olet hyvä kuski. Pyörittelet autoakin kuin ammattilainen. Olin sanaton.
Tuo on vaivannut minua koko lapsuuden. Välillä unohdin totaalisesti koko asian, mutta sitten se nousi jälleen pinnalle, kun äitini alkoi puhua .....niin...puhua outoja.
Mutta, minä olen kumminkin minä ja äitini vei salaisuutensa hautaan, joten annettakoon asian olla.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Niin, itselläni samankaltainen tilanne, vaikkakin äitini on vielä elossa ja itse olen jo 64 v. En vieläkään tiedä kuka on oikea isäni, ja äitini ei sitä kerro, aika pirullista. Mutta pärjätty on tähän asti ja eiköhän loppuelämäkin mene ilman sitä tietoa, joskus vaan tuntuu että olisi kiva tietää ja ehkä nähdäkin jos hän vaan vielä on elävien kirjoissa?

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

En ymmärrä yrittäjien "ahdinkoa"

Eikö samalla logiikalla työttömäksi jäävänkin pitäisi olla nillittämättä työttömyyttään ja kestää se puoli vuotta ilman ... Lue lisää...
Eikö työttömäksi

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.
Jarin piirrokset arkistossa.

Naapurit

1.4.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu


Pohjoisen kattavimmat mediatilat ja monipuoliset markkinoinnin palvelut printtiin ja digiin.

Kaleva Media B2B asiakasratkaisut

(08) 5377 180

kalevamedia.fi/yrityksille