Aloita uusi keskustelu

RUNONURKKA

Aloittaja: SYDÄMEN kyllyydestä sieluni sopukoista Muut 12.9.2016 05:53

Hei Oululaiset runon rustaajat kirjoitelkaa tänne RUNONURKKAAN omia kirjoituksianne pöytälaatikosta kaikkien iloksi.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytetään 1 - 20 / 960 viestiä

Avaanko vai en,
näytänkö vai en,
iltahämärässä kesäyön valmistautuessa,
syksyn ruskan väriloiston tuloon,
hitaasti mutta varmasti.

Näin ajatellen,
näyttäminen,
avautuminen,
tulee hitaasti mutta varmasti.

Silloin,
opit minut täysin tuntemaan,
pelkkää hyvää oloa sulle haluten potemaan.

Ehkä pystyt samalla,
jotain minusta oppimaan,
näin myös omaa elämääsi,
ajatusmaailmaasi koristamaan.

Sitä toivon,
että edes pienen hetken,
pienen verran,
toin elämääsi sitä väriloistoa,
minkä syysruska tuo mukanaan.

Koska tiedän sen,
tiemme jossain vaiheessa,
ehkä jo kohta eroaa,
en sua tule koskaan unohtamaan,
sydämessäni sulle aina erityinen lokero,
johon vain sinulla on avain.

Avain jota sinun ei tarvitse käyttää,
mutta tietäen että avasit sydämeni,
tavalla johon muut eivät ole pystyneet.

Sain niin paljon sulta,
ajatusmaailmani koristui,
laajentui kuin ääretön avaruus,
samalla tuli hirveä kaipuu,
mutta sen hetken mitä sydämestäni viilsi,
sillä hetkellä tajusin kuinka tärkeä olet minulle,
vaikkei käsi kädessä tulla kulkemaan.

Se viilto opetti minut vihdoin ja viimein rakastamaan,
kunhan vastaan tulee ihminen jota voin samalla tavalla rakastaa.

Se viilto herätti minut uneen,
mielikuvissani sua palvomaan,
haluamaan,
toivoin että uni jatkuisi etkä herättäisi minua,
kun vihdoin ja viimein löysin sen,
sen tunteen jota unessani unelmoin.

Mutta,
pakko oli herätä,
itsensä kasaa kerätä,
taas vahvempana jatkan matkaa.

Hetken vielä tiemme matkaa tekee yhteistuumin,
se kuitenkin tulee loppumaan,
tiedän sen pian,
liian pian.

Kiitollinen sulle ikuisesti,
tähteni, aurinkoni.

Minulle se kaunis ruskan väriloisto.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kiitos, joskus toki ei aina mutta joskus ne ovat hyvä tapa purkaa omia ajatuksiaan omasta elämästään ja tunteistaan, toisinaan ne ovat fiktiivisiä eivätkä peilaa elämääni, joskus voi kirjoittaa muista, joskus tulee vaan mieli kierjoittaa kun näkee jotain kaunista ja lumoavaa.
Missään tapauksessa näillä ei ole tarkoitus ketään loukata, taikka saada yhtään kenenkään esimerkiksi tietyn ihmisen huomiota.
Oikeastaan en tiedä miksi edes vastaan näin kun eihän sillä ole väliä mitä muut ajattelee, toki hyvä jos joitakin ilahduttaa ja ei tarvi edes kaikkia ilahduttaa mutta ei ole tarvetta todistella muutenkaan mitään välillä vaan tuntuu että seinät kaatuu päälle ja sillooin on hyvä purkaa, ainakin on auttanut selkeyttään omia ongelmia jne aj ajatuksia, aina kirjoittaessa tuntuu ett'ä on taas oivaltanut lisää ja kasvanut henkisellä ja tunne tasolla, itselle henkinen puoli on niin tärkeä, pitäisi olla myös muille koska kun tutustut ihmisen henkiseen puoleen voi löytyä jotain ainutlaatuista ja voi saada kokemuksen mitä ei ole ennen saanut, oli se hyvä tai huono tai päättyi se kyyneliin tai pitkän aikaan kestävään iloon ja rakkauteen on se kokemuksena aina kasvattava, näin itse ajattelen asioista, harvemmin löytyy ketään jonka kans voi puhua näistä asioista jännittämättä kun nykyisin tuntuu osa pelkäävän tunteista ja henkisestä puuolesta puhumista, voin olal väärässäkin mutta epäilen koska tiettyjä asioita oppii lukemaan elämän tiellä. Täydellienn en ole enkä tule olemaan, viallinen mies mutta vahva ja itsevarma sellanen ja mikä tärkeintä edelleen oma itsensä ja sinut itsensä kanssa, pyrkikää kaikki siihen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

varmaan jokainen aina ei pysty,nykyään normaalin ja itsenä olemisen kriteerit on korkeat,aina ei vain pysty olemaan sellainen ihminen.Minusta elämä on nyky Suomessa takapakissa.Olkaamme vajavaisia,mutta omia itseämme.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Näin juuri, et ois paremmin voinu kiteyttää, pitää uskalta anäyttää heikkoutensakin vaikka siitä saiskin lokaa niskaan, se mikä on pääasia että ei välitä muiden turhista kitinöistä ja se ettei kilpaile saavutuksilla, turhilla sellasilla, se että olet elossa on saavutus.

Välillä tuntuu että pitäis olla jotenkin "friikki" että olisit oma ittensä, eiköhän normaali suomalainen riitä, toki tuokin normaali suomalainen tahotaan kärjistää, kuitenkin jos kärjistäen vetää on sillon ehkä oman pään sisällä jotain ristiriitoja.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Mainos. Keskustelu jatkuu alapuolella.
Mainos. Keskustelu jatkuu alapuolella.

nykyään tuntuu olevan henkilö,kuka saa pahaa aikaan eniten.Minä en yhtään ymmärrä tämmöstä ajattelutapaa.Nuorissakin on monenmoista en Yleistä,mutta sanovat ohikulkiessaan tosi tökerösti jotkin.Ei ennen ihmisille huudeltu.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Naarasnorpan hajujäljen löysin
sitä seurasin.
Naarasnorppa kallion juurella, tissit ylöspäin,
Sai minut kiinnostumaan.
Aloitin villin tanssin rantakalliolla.
Ja sen jälkeen naarasnorpan viereen itseni aurinkoon vedin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Vielä joskus tulen ovellesi ja sanon hei.
Vielä joskus istun viereesi ja kerron; olen omasi.
Vielä joskus halaan ja kuiskaan korvaasi; vain sinua rakastan lopun elämääni.
Vielä joskus...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Onneksi on myös järkeviä ihmisiä jotka eivät katkeroidu joka runosta, toivotaan ettet ole heittänyt hyvää pois ja haaskaa edelleen aikaasi niihin jotka parhaiten sut manipuloivat, ylpeys ja ennakkoluulo...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Tulevaisuus ihan musta,
kaikki syyttää hallitusta.
Onneks suunta kohta muuttuu,
kun kansa tähän menoon suuttuu
ja äänellänsä pomot vaihtaa,
jotka sortoa ain kaihtaa.
Kohta mekin onnen saamme,
kun kahvoissa on nerot maamme.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Älä lähde vielä pois
pysy vielä hetki siinä
jospa meitä vielä ois
se ei ois mahdotonta
Älä lähde vielä pois
kohti yötä valotonta
siinä kaikki...

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Sinä olet mustavalkoinen ihminen, minä harmaan eri sävyjä. Sinulle kaikki asiat ovat jokotai, kyllä tai ei. Minä katson asiaa monelta eri kantilta, luovin ja paikkailen tekojesi jälkiä. Sinä teet, minä korjaan. Osaat kuitenkin kiittää ja pyytää anteeksi. Siksi sinua rakastan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

syytökset kohdistuu??tunnen syyllisyyttä,vaikken tietteni mitään väärää ole tehnytkään.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

tuota nimim.että kun aikanaan viestin,että olenko tunkeutunut jonkin reviirille siitä syyllisyyden tunne.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Puhuin jumalalle tänään,
hän sanoi olevansa häpeissään,
mitä musta on tullut,
Puhuin paholaiselle tänään,
hän vannoi ettei ole syypää,
ja minä ymmärsin paholaista,
koska musta tuntuu samalta.

Kädet avoinna,
seison yksin,
en mää mikään sankari oo,
eikä mua oo kivestä tehty.

Oikein tai väärin,
en osaa sanoa,
olen taivaan väärällä puolella,
ja helvetin vanhurskaalla puolella.

Kuulin jumalan puhuvan tänään,
hän kuullosti samalta kuin minä,
Näin paholaisen tänään,
hän näytti paljon minulta,
katsoin poispäin,
käännyn pois.

En mää oo sankari,
eikä mua oo kivestä tehty.

En puolustele,
oon lähellä reunaa,
kokoajan enemmän.

Kuulin äänen sielussani,
joka sanoi,
älä lannistu,
nouse ylös,
pidä pää ylhäällä ja selkä suorassa,
ole mies,
ja minä tottelin sitä ääntä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Paikallissää

Juttutupa

Päivän tykätyin viesti

Joutuvatko Suomi ja Ruotsi Nato-asiassa puun ja kuoren väliin?

Suomen paikka on NATO:ssa! Se on ainut turva. Ilman jäsenyyttä, jos Venäjän ja NATO:n välille tulisi selkkaus, Venäjä mi... Lue lisää...
Murmur

Jari ja sarjakuvat

Jari

23.6.

Naapurit

14.8.
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

yrityspalvelut.kaleva.fi