Tähtijuttu: Hou­kut­taa­ko Suomi vain hyvällä so­siaa­li­tur­val­laan? – Ilman asen­ne­muu­tos­ta ul­ko­maa­lai­sis­ta ei saada hel­po­tus­ta työ­voi­ma­pu­laan

Koti: Ou­lu­lai­sen Hillin perheen vuoden van­has­sa kodissa mie­len­kiin­toi­sen lisän tuovat si­sus­tuk­ses­sa käy­tet­ty vaneri sekä ik­ku­noi­na toi­mi­vat la­si­ele­men­tit

Kolumni

Hyvästi

Oulu

-

Hyvästi. Se on mielestäni kauniisti sanottu. Pitempi muoto jää tai jääkää hyvästi avaa ehkä merkitystä paremmin. Kun on eron hetki, ei paljon paremmin voisi toivotella.

Toivottelu tapahtui pitkään ilman sen kohtalokkaampia ajatuksia. Tahdottiin vain tehdä tiettäväksi, että kuulijalle haluttiin hyvää sillä välin, kun ollaan erossa.

Sota-aikana hyvästien sanominen sai uuden merkityksen. Kun poistujaa ei ehkä koskaan enää nähty, tuli kauniiseen eleesen lopullisuuden sävy.

Se on säilynyt halki vuosikymmenien. Hyvästi koetaan edelleen viimeiseksi sanaksi ennen lopullista eroa. Siinä on surua, vaikka siinä voi olla myös liki haistattelevaa uhmaa: nyt sai riittää, hyvästi!

Sotien, hävityksen ja kuoleman painolastia on kannettu muutenkin pitkään. Traumat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Paikkojen nimet muistuttavat menneistä hirveyksistä.

Unohtaa ei tule, mutta muistojen vangiksikaan ei sopisi jäädä. Menneestä pitäisi osata ottaa oppia ja päästä sen avulla eteenpäin. Ei tule jumiutua vanhaan pelko tai edes kosto mielessä, koska se on sitä vanhaa eikä se palaa koskaan samanlaisena.

Sama pätee muuhunkin. On tapahtumia ja muutoksia, joihin voisi olla suuri kiusaus jäädä kiinni, mutta samaan aikaan elämä ympärillä jatkuu. On hyväksyttävä, sopeuduttava ja opittava, mitä opittavissa on. Jumittaja jää maailmaan, jota ei enää ole.

Kun tämä kirjoitus julkaistaan, minun matkani on jo edennyt toisaalle. Tunnen haikeutta niin, että on hankala nähdä niitä mahdollisuuksia ja innostumisia, jotka odottavat heti kulman takana.

Tunteille on oltava tilaa. Muuten emme olisi ihmisiä.

Mutta vaikka tunne puhuukin yhtä, on hyvä kuulla sekin, kun järki sanoo toista. Arvokkaita kokemuksia ja kohtaamisia voi vaalia muistoina. Niihin voi mielessään palata, mutta niihin ei voi jäädä.

Se on mennyttä. Vain siihen voin vaikuttaa, mitä teen juuri nyt ja mitä on tulevaisuudessa.

Juuri nyt päätän, että en anna sota-ajan kauheuksien määrittää, mitä hyvästi merkitsee. Kun sanon sen, toivotan kaikkea hyvää kaikessa siinä kauneudessa, mitä sanan minun mielestäni kuuluu tarkoittaa.

Hyvästi.