Kolumni: Kukaan ei saisi joutua kiu­sa­tuk­si, mutta yhä liian moni joutuu

Kuvagalleria: North of Hell -fes­ti­vaa­li kokosi me­tal­li­kan­san Kuu­si­saa­reen

Kolumni

Hyvästi rakas rämäni

Siitä on jo vuosia, mutta muistan hyvin sen tunnemyrskyn, kun seisoin silloisen rivitalokotini makuuhuoneen ikkunan alla ja tuijotin tyhjää tiiliseinää ensin hämmennyksen, sitten epäuskon ja lopulta surun ja raivon vallassa. Vielä edellisiltana seinään oli nojannut mittaamattoman arvokas polkupyöräni. Rahallista arvoa sillä ei ollut, mutta sen tunnearvo oli valtameren kokoinen.

Se oli mummopyörä sanan kaikissa merkityksissä, edesmenneen isoäitini vanha. Kolmivaihteinen ja mukavasti selkä suorassa ajettava. Pyörätelineen kaunein kukkanen se ei ollut, mutta varmasti persoonallisin. Ohjaustanko oli ruosteläikkäinen ja ketjusuojus repsotti. Leveää penkkiä päällysti itse virkattu päällinen. Rungon kirkkaanvioletin spraymaalin halkeamista pilkotti pyörän alkuperäinen, hailakan vihreänruskea väri.