IHMISET: Ra­nua­lai­nen Petri Tam­mi­nen menetti ka­la­ja­los­ta­mon­sa tu­li­pa­los­sa

SÄÄ: Epä­va­kai­nen sää jatkuu Oulun seu­dul­la – al­ku­vii­kos­ta saattaa sadella

Kolumni

Hil­la­hur­mok­sen jäl­ki­mai­nin­geis­sa

-

Suomalaisia on maaniteltu marjametsiin koko maailman sivu. Joka vuosi suunnilleen näihin aikoihin alkaa voivottelu siitä, kuinka 90 prosenttia marjasadostamme jää metsiin mätänemään ja sen surkean kymmenen prosenttiakin hoitelee pääasiassa ulkomaalaiset marjanpoimijat.

Vaan eihän se kukkokaan käskemällä laula. Tarvitaan tehokkaampi houkutin. Viime kesänä houkuttimena toimi sosiaalinen media, joka alkoi heinäkuun puolivälin tienoilla täyttyä täysien hillaämpäreiden ja oransseina mattoina hehkuvien hillasoiden kuvista.

Jos tuokin, kyllähän minäkin! Näin syntyi suomalaisittain harvinainen ilmiö, jota hillahysteriaksikin mediassa luonnehdittiin. Yhtäkkiä hillasoilla olivat kaikki.

Allekirjoittanut kuuluu siihen porukkaan, joka lähti viime kesänä hillasuolle marjankeruumielessä ensimmäistä kertaa. Kymmenen litran vetoinen astia tuli täyteen naurettavan helposti. Illankähmässä ison miehen peukalonpäätäkin suurempia mollukoita pakasterasioihin lappaessa voisi sanoa jonkinlaisen marjastuskipinän syttyneen. Suolle oli lähdettävä seuraavana päivänä uudestaan.

Viime viikolla edelliskesän satumaisilla apajilla hillasuo näytti todellisen luonteensa. Jotta ämpärin olisi saanut täyteen, olisi suolla saanut tarpoa tuntitolkulla ja kilometrikaupalla. Palasin autolle vaivoin kerätyn pakasterasiallisen kanssa.

Viime kesän hillahurmoksen jälkimainingeissa marjametsissä liikkuu nyt varmasti muitakin uusia marjastuskärpäsen puraisemia.

On hyvä muistaa, että vaikka tänä vuonna keruuastiat eivät täyty edelliskesän malliin, retki luontoon ei ole koskaan hukkaan heitettyä aikaa. Tutkitustikin metsä laskee sykettä ja verenpainetta, vähentää lihasjännitystä, rauhoittaa mieltä ja nopeuttaa stressistä palautumista. Ja mikä parasta näinä kulkutautien kulta-aikoina, metsän mikrobistolla on myönteisiä vaikutuksia ihmisen luontaiseen vastustuskykyyn.

Vaikka marjakipon täyttämiseksi pitäisi siis tehdä töitä edelliskesää enemmän, luontohyödyt tulevat siinä sivussa bonuksena, pinnistelemättä. Jo varttitunnin samoilun jälkeen olet voittaja, vaikka ämpärin pohja näkyisi vielä.