Kolumni

Eu­roo­pan ko­mis­sion nootti Sak­sal­le il­men­tää tuo­ma­rei­den val­ta­kiis­to­ja EU:n in­teg­raa­tios­ta

Ja jos Euroopan unionia halutaan kehittää yhä selvemmin fiskaaliunionin suuntaan, perussopimuksia on oltava valmis muuttamaan. Perussopimukset on kirjoitettu ennen finanssikriisiä, eurokriisiä ja koronakriisiä, joten niiden päivittämiselle olisi laajat perusteet.

Antti Ronkainen on poliittisen talouden tutkija Helsingin yliopistossa.
Antti Ronkainen on poliittisen talouden tutkija Helsingin yliopistossa.

Euroopan komissio lähetti keskiviikkona 9. kesäkuuta Saksaan nootin. Komission mukaan Saksa oli paitsi rikkonut EU-oikeuden keskeisiä periaatteita, myös loukannut Luxemburgissa sijaitsevaa Euroopan unionin tuomioistuinta.

Syynä noottiin oli Saksan perustuslakituomioistuimen ratkaisu viime vuoden toukokuun 5. päivänä, jolloin perustuslakituomioistuin katsoi, että EU-tuomioistuin oli ylittänyt toimivaltansa (ultra vires) arvioidessaan Euroopan keskuspankin vuonna 2015 aloittaman euromaiden velkakirjojen osto-ohjelman laillisuutta.

Karlsruhessa sijaitsevan perustuslakituomioistuimen mukaan EU-tuomioistuin ei ollut arvioinut tarpeeksi osto-ohjelmaan liittyviä hyötyjä ja riskejä. Perustuslakituomioistuin linjasi, että jos vaadittua arvioita ei tehdä seuraavan kolmen kuukauden aikana, Saksan keskuspankki Bundesbank ei voi enää osallistua mainittuun EKP:n osto-ohjelmaan.

Asia ratkaistiin lopulta niin, että EKP toimitti Bundesbankin välityksellä dokumentteja Saksan hallitukselle ja parlamentille, jotka suorittivat kokonaisarvion. Saksan parlamentti Bundestag hyväksyi heinäkuussa laajalla enemmistöllä EKP:n selvitykset ja Bundesbank sai jatkaa mukana EKP:n tukiostoja. Tähän päivään mennessä ohjelman alaisuudessa on ostettu 2400 miljardilla eurolla euromaiden velkakirjoja.

Käytännössä Karlsruhe onnistui saamaan Bundestagille veto-oikeuden siihen, voiko Bundesbank osallistua EKP:n tukitoimiin. Tapauksessa on aimo annos ironiaa, sillä parlamentin veto-oikeus rahapolitiikkaan on keskuspankin itsenäisyyden vastainen, jota Saksa itse on vaatinut EKP:ltä Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamisesta lähtien.

Komission mukaan nootti ei koske EKP:n toimien laillisuutta. Sen sijaan komissio puolustaa EU-oikeuden ensisijaisuutta suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön. Komission mukaan ultra vires -syytös on “vakava ennakkotapaus”, joka voi lietsoa EU-tuomioistuimen vastaista toimintaa jatkossa.

"Ensinnäkin komissio osoittaa, että edes suurimmalla jäsenmaalla ei ole erioikeuksia hyökätä EU-tuomioistuinta vastaan. Toiseksi komissio lähettää Puolalle, Unkarille ja muille EU-kriittisille maille viestin, että Karlsruhen esimerkkiä ei tule seurata."

Komission toimintaa puoltaa kaksi näkökulmaa. Ensinnäkin komissio osoittaa, että edes suurimmalla jäsenmaalla ei ole erioikeuksia hyökätä EU-tuomioistuinta vastaan. Toiseksi komissio lähettää Puolalle, Unkarille ja muille EU-kriittisille maille viestin, että Karlsruhen esimerkkiä ei tule seurata.

Saksalla on nyt kaksi kuukautta aikaa vastata noottiin. Huomioiden oikeusvaltioperiaatteen vankan aseman, on epätodennäköistä, että Saksan hallitus ryhtyisi ojentamaan perustuslakituomioistuinta. Ja vielä epätodennäköisempää on, että Karlsruhe perääntyisi ja hyväksyisi EU-oikeuden ensisijaisuuden suhteessa Saksan perustuslakiin. Yhdistettynä Saksan syyskuun vaaleihin komission nootti voi politisoitua entisestään.

Jos Saksan vastine ei tyydytä komissiota, se voi viedä asian EU-tuomioistuimeen. Jos asia menisi EU-tuomioistuimen ratkaistavaksi, kansallisten ja EU-tason tuomioistuinten välinen toimivaltakiista todennäköisesti vain kärjistyisi, vaikka juuri näiden tulipalojen sammuttaminen lienee komission alkuperäinen tarkoitus.

EU-tuomioistuin joutuu antamaan myös muita poliittisesti merkittäviä ratkaisuja. Se joutunee ottamaan kantaa EKP:n 1850 miljardin suuruiseen pandemiatukiohjelmaan sekä Suomessa poikkeuksellisen laajaa keskustelua herättäneeseen elpymisrahastoon. Lisäksi Puolan ja Unkarin aloittama kiista elpymisrahastoon sisältyvästä oikeusvaltiomekanismista sovittiin niin, että mekanismi ei astu voimaan ennen kuin EU-tuomioistuin on antanut ratkaisun mekanismin laillisuudesta.

Mitä enemmän EU-tuomioistuin joutuu tulkitsemaan EU:n perussopimuksia, sitä enemmän EU:n integraatio siirtyy poliitikoilta tuomareiden ratkaistavaksi. Tämän “tulkinnan tien” seurauksena  toimivaltakiistat EU:n ja kansallisten tuomioistuinten välillä kärjistyvät.

Tulevissa oikeusjutuissa Saksan perustuslakituomioistuin todennäköisesti pyrkii estämään Saksan osallistumisen sellaisiin järjestelyihin, jotka voitaisiin tulkita pysyväisiksi. Tämä olisi vastoin Bundestagin budjettivaltaa ja Saksan perustuslaillista identiteettiä.

Vaikka Karlsruhen ordoliberaali änkyröinti ärsyttää monia Eurooppa-mielisiä, sen toimintaa ohjaa oleellinen periaate. Vaikka EU:n ja EKP:n on kyettävä vastaamaan jatkossakin erilaisiin kriiseihin, EU:n perussopimukset ovat olemuksellisesti jäsenmaiden välisten tulonsiirtojen vastaisia. Unionia ei voida muuttaa fiskaaliunioniksi takaoven kautta.

"Jos jatkuvat toimivaltakiistat halutaan välttää, poliittisten päätösten on oltava niin selkeitä, ettei se edellytä tuomareiden tulkintaa."

Tarinan opetus on, että vaikka tulkinnan tie on lyhyellä tähtäimellä poliittisesti helpompaa kuin perussopimusten avaaminen, tulkinnan tie lisää toimivaltakiistoja ja syö unionin integraation hyväksyttävyyttä. Jos jatkuvat toimivaltakiistat halutaan välttää, poliittisten päätösten on oltava niin selkeitä, ettei se edellytä tuomareiden tulkintaa.

Ja jos Euroopan unionia halutaan kehittää yhä selvemmin fiskaaliunionin suuntaan, perussopimuksia on oltava valmis muuttamaan. Perussopimukset on kirjoitettu ennen finanssikriisiä, eurokriisiä ja koronakriisiä, joten niiden päivittämiselle olisi laajat perusteet. Ennen kaikkea avaaminen edellyttäisi uskaliaita näkemyksiä siitä, mihin ja millaisena unioni on ylipäätään menossa.

Antti Ronkainen