Mediapersoona Lauri Salovaara ilmoitti viime vuoden helmikuussa pyrkivänsä kartuttamaan yrityskaupoilla miljoonan 500 päivässä. Tiedotusvälineet ovat olleet mukana joka askeleella.
Tämän viikon tiistaina Kaleva, Ilta-Sanomat ja monet muut mediat kertoivat, että Lauri Salovaarasta tuli miljonääri 500 päivässä. Vain Kauppalehti kyseenalaisti tuoreeltaan annetut luvut. Lehden analyytikko penkoi taustoja niistä yrityksistä, joista Salovaara on haalinut omistuksia, ja totesi, että julkisuuteen annettu arvio on vähintäänkin optimistinen.
Valtaosa tiedotusvälineistä uskoi Salovaaran onnistuneen tavoitteessaan todennäköisesti siksi, että hän on yrittäjänä täydellinen innovoija – tai ainakin istuu siihen tarinaan, jota media yrittäjistä kertoo.
Koneen säätiön rahoittama Kertomuksen vaarat -projekti tutkii, miten kertomuksesta on tullut hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallistumista määrittävä muoto. Hankkeen väitöskirjatutkija Matias Nurminen on hahmotellut luokittelua kertojapositioista eli eräänlaisista rooleista, joita tiedotusvälineet yrittäjille antavat.
Nurmisen mukaan innovoijiksi roolitetut yrittäjät havaitsevat ongelmia ja ratkaisevat niitä visionäärimäisesti. He kokevat usein jonkinlaisen valaistumisen, joka auttaa heitä rakentamaan oikoreitin onneen pitkäjänteisen puurtamisen sijaan.
Edellä kuvattu tarina toistuu lukuisissa Salovaarasta projektin aikana julkaistuissa jutuissa. Niistä on voinut lukea, miten loppuvuodesta 2016 Salovaara istahti verannalleen ja ymmärsi, että taloudellisen riippumattomuuden saavuttaakseen hänen olisi toimittava toisin kuin aiemmin. Toisin sanoen hän valaistui.
Hän ryhtyi projektin aikana kasvissyöjäksi eettisistä syistä, henkistyi ja herkistyi. Siinä samalla hän kasasi miljoonaomaisuuden pikavauhtia.
Toimittajat roolittavat menestyneitä yrittäjiä mielellään innovoijiksi, sillä tarina on mehukas. Tutkija Nurminen korostaa, että tämänkaltaiset roolitukset pakottavat yrittäjiä tietynlaisiin muotteihin ja hämärtävät samalla yleisön käsitystä yrittäjyydestä.
Tässä saattaa piillä median kannalta myös toinen vaara. Jos yrittäjä roolittaa itsensä innovoijaksi, media tarttuu tuttuun tarinaan mielellään eikä välttämättä ymmärrä kyseenalaistaa menestyskertomusta.
Salovaaran ilmoittama omistustensa arvo on peräisin yrityksiltä. Osa yrityksistä on muotoillut arvionsa rahoituskierrosten perusteella, osa on arvioinut ne ilman sitä. Start up -yritysten arvonmääritys perustuu usein tulevaisuuden odotusarvoihin. Yrittäjän ja sijoittajien näkemykset arvosta voivat olla hyvinkin erilaisia.
Salovaara kertoo tunnistavansa itsensä hänestä tehdyistä jutuista. Hänen tapauksessaan näyttäisi siltä, että media ei ole pyrkinyt asettamaan häntä väkisin muottiin. Ei ole myöskään ihme, että start up -yrittäjien ja analyytikon käsitykset yrityksen mahdollisesta arvosta poikkeavat rajusti toisistaan.
Kummallista sen sijaan on, ettei suurin osa tiedotusvälineistä avannut jutuissaan lainkaan, miten start up -yritysten arvo on määritelty ja kuinka todennäköisesti se olisi muunnettavissa pankkitilin saldoksi. Salovaara myöntää auliisti, että start up -maailmassa yrityksen läpilyöminen on harvinaista.
On myönnettävä, että Salovaara hallitsee mediaa taitavasti. Hän onnistui haalimaan projektilleen valtavan määrän julkisuutta, joka kääntynee myös mukaan lähteneiden yritysten eduksi.