Mielikuvitusrikkaita keksijöitä, maailmanparantajia ja pakkoajatusten vaivaamia henkilöitä. Sairaalloisia valehtelijoita, seksuaalisuudeltaan poikkeavina pidettyjä henkilöitä sekä rikollisia. Tieteenhistorioitsija Katariina Parhi kuvaa uudessa tietokirjassaan tulkintoja psykopatiadiagnoosin saaneista potilaista.
Psykopaatti-sana tuo mieleen joukkomurhaaja Anders Breivikin kaltaisen tunnekylmän ja äärimmäisen vaarallisen rikollisen. Lääketieteen ammattikäytössä sanaa käytetään edelleen, kun puhutaan psykopatiapiirteistä. Tautiluokituksesta diagnoosi poistui jo vuonna 1969.
Menneisyydessä psykopatian merkitys oli huomattavasti laveampi. Suomessa psykopatiaa diagnosoitiin 1900-luvun alkupuolelta vuoteen 1968 saakka.
1950-luvun alussa jopa neljäsosa suomalaismielisairaaloiden potilaista oli saanut psykopatiadiagnoosin. Yhteiskunnallisessa keskustelussa toistui ajatus oman laitoksen perustamisesta psykopaateille.
Uudessa tietokirjassaan oululainen tieteenhistorioitsija Katariina Parhi kuvaa, kuinka diagnoosi 1900-luvun alussa lähtee psykiatrisen klinikan olosuhteista, jossa sitä on tutkittu ja leviää yhteiskuntaan.
– Diagnoosilla ryhdyttiin tulkitsemaan sosiaalisia ongelmia ja perheiden ongelmia. Puolustusvoimissa psykopatialla selitettiin epänormaalina pidettyä käytöstä ja vankiloissa sopeutumattomuutta vankilan todellisuuteen.
Parhi on tutkinut aihetta väitöskirjassaan ja muissa tieteellisissä julkaisuissaan. Hän on tarkastellut potilaskertomusaineistoa kuudesta eri sairaalasta yli 60 vuoden ajalta ja käynyt läpi kaikkiaan noin 2 000 tapausta.