Solsidan, Ruotsi 2017. Ohjaus: Felix Herngren ja Måns Herngren. Käsikirjoitus: Jesper Harrie. Pääosissa: Felix Herngren, Mia Skäringer, Josephine Bornebusch, Johan Rheborg, Henrik Dorsin, Malin Cederbladh. Kesto 1 h 45 min. – Plaza & Star, Oulu.
Ruotsalainen tv-sarja Solsidan (Onnea onkimassa) on riemastuttanut myös suomalaisia tv-katsojia peräti viiden tuotantokauden ajan.
Formaatista on tehty myös suomenkielinen versio Onnela, joka ei mielestäni pääse lähellekään alkuperäisen Solsidanin hulvattoman hauskaa tilannekomiikkaa ja inhimillistä lämpöä.
Ei ole mikään ihme, että ruotsalaiset siirsivät yhden kaikkien aikojen suosituimmista tv-komedioista valkokankaalle. Koska toimii tämä näinkin. Vieläpä suorastaan yllättävän hyvin.
Elokuva alkaa tummasävyisissä merkeissä. Sympaattisen keskiluokkaisen pariskunnan Alexin (Felix Herngren) ja Annan (Mia Skäringer) liitto päättynyt. Heidän varakkaita ystäviään Freddeä (Johan Rheborg) ja Mickania (Josephine Bornebusch) uutinen järkyttää.
Alex ja Anna löytävät myös uudet heilat (Frida Hallgren ja Henrik Schyffert) rinnalleen nopeassa tahdissa.
Fredde kamppailee lisäksi ikääntyneen isänsä (Sven Wollter) kanssa, josta hän on vieraantunut, ja kuuntelee huolestuneena kapinallisen poikansa (Leonardo Rojas) mietteitä.
Oman hersyvän mausteensa mukaan tuo opportunistinen pariskunta Ove (Henrik Dorsin) ja Anette (Malin Cederblad), joiden mielestä he jäävät aina kaikesta paitsi.
Keinohedelmöitystä suunnitteleva pari tietää, että Oven ruuti on liian kuivaa. Elokuvan parhaat naurut syntyvät Oven epätoivoisesta yrityksestä hankkia uusi spermanluovuttaja.
Voisi helposti kuvitella, että puolituntinen tv-sarja ei voi millään toimia koko illan pitkänä elokuvana. Solsidan ei kompastu tähän sudenkuoppaan.
Henkilöhahmot ovat poikkeuksellisen hyvin kirjoitettuja. Solsidan-faneilla on viiden tuotantokauden jälkeen muodostunut heihin joko vankka tunne- tai inhokkiside.
Elokuvaversio sekoittaa naurua ja itkua juuri sopivassa suhteessa.
