Mainos

Absoluuttinen nollapiste moniselitteisenä

Rovaniemellä vuonna 1991 perustettu Absoluuttinen nollapiste on ehtinyt yhdeksänteen pitkäsoittoonsa. Tamperelaistunut viisikko on vakiinnuttanut asemansa suomalaisen vaihtoehtorockin huipulla. Iiris jatkaa loogisen kehityksen tiellä.

Absoluuttisen nollapisteen pitkäikäisen kokoonpanon muodostavat Tomi Krutsin (vas.), lyömäsoittimet ja taustalaulu, Aki Lääkkölä, kitara, kosketinsoittimet ja taustalaulu, Tommi Liimatta, laulu ja kitara, Aake Otsala, basso ja taustalaulu sekä Janne Hast, kosketinsoittimet ja taustalaulu.

Viihde 26.10.2007 | Jukka Turunen Muuta tekstin kokoa -+

C 0 lukijakommentti(a) V 1

Absoluuttinen nollapiste sekoittaa edelleen progressiivista rockia popmusiikkiin. Uudet soundit ja visiot johtavat progressiivisen rockin melkein nitistäneelle 1980-luvulle. Yhtye ei kuitenkaan ole tekemässä taiteellista kuolemaa. Päinvastoin.

"Muutuimme ammattilaisyhtyeeksi keväällä 1998, jolloin kolmas levymme Simpukka-amppeli ilmestyi. Teimme tuolloin ensimmäisen pitkän, yli 20 keikan kiertueen" ,laulaja Tommi Liimatta, 30, muistelee.

Seuraavana vuonna päivänvalon näki bändin ensimmäinen teemalevy, isä-poika suhdetta maaseudulla kuvannut Suljettu, jonka jälkeen on ilmestynyt kaksi muuta teemallista kokonaisuutta. Nimi muutettu (2002) ruoti riippuvuutta, ja Mahlanjuoksuttaja (2005) sijoittui maalle.

Äänikeitoksessa päämausteina Absoluuttisella nollapisteellä ovat olleet Liimatan lakonisesti laulamat oudot tekstit. Liimatta on osoittanut, että moniulotteisen tarinan voi kertoa vähin elein ja ilman päälle liimattua korkealentoisuutta.

Iiriksellä soinnin taiteellinen vastuu on jakautunut aiempaa tasaisemmin yhtyeen muiden jäsenten kanssa. Etenkin kosketinsoittaja Janne Hast ja Kitaristi Aki Lääkkölä ovat kunnostautuneet Liimatan rinnalla. Sanoittajana hän on edelleen päävastuussa levyn jokaisessa kappaleessa.

1980-lukulaiselle taiderockille kumartava Muistaisit miksi -avausraita sukeltaa ihmissuhdeviidakkoon, jossa muutkin levyn tarinat päämääräisesti harhailevat.

Eniten hittipotentiaalia sisältävä, raskaasti svengaava Lumous, menit sitten haihtumaan -laulu ei aukene tekstinsä puolesta ensi kuulemalta. Kertooko kappale nuoruusiän vaikeuksista?

"Ei, vaan aikuisen sekoitteluntarpeesta. Huumeistahan tuossa puhutaan. Kappaleen henkilö joutuu koventamaan lääkitystään. Ilman sitäkin hän tuntisi väkevästi, mutta ei älyä tyytyä siihen. Hän asettuu pakon edessä", Liimatta selittää.

Se ei voi olla minun -kappale kuvaa tilannetta, jossa ei-toivottuun raskauteen liittyy epävarmuus isästä. Hän ei voi olla minun -laulu puolestaan jatkaa tarinaa kauemmas.

"Pidän tapana sijoittaa jokaiselle levylle niin sanotun tunnepiikin. Viilasin tästä kohdasta mahdollisimman melodramaattisen ja palautteen perusteella onnistuin", hän kertoo.

Tunnepiikin jälkeen albumin päättävä nimikkolaulu tuntuu melkein loppukevennykseltä.

"Iiristä ei tehty päättämään levyä, vaan näin kävi järjestystä laadittaessa. Olen muutamalle levylle tehnyt vasiten lopetusbiisin. Se helpottaa sävellys- ja sanoitustyötä, koska jonkinlainen kohotus tai lankojen solminta tulee silloin kysymykseen. Itse asiassa Hän ei voi olla minun oli ehdolla viimeiseksi kappaleeksi", Liimatta selventää.

"Tämä on yhdeksäs albumimme. Nyt on liian myöhäistä lopettaa. Mielessä ja tekeillä on jo kaksi seuraavaa levyä. Tai ehkä toinen niistä on kymmenes, toinen kahdestoista", hän pohtii.

Absoluuttinen nollapiste esiintyy torstaina 1. marraskuuta Oulun
45 Specialissa.