Ensimmäisenä suuri tragedia, olympiaperhe seisomassa päät painuksissa BC Placella, kunnioittamassa Nodar Kumaritashvilin muistoa. Mutta paljon muutakin.

Herttainen ja vaatimaton Peetu Piiroinen katsomassa itsekseen hymyillen sivusta, kun Shaun White ja Scott Lago tanssivat tähtiliput käsissään Cypress Mountainin illassa. Mika Poutala unelma murskana, 44,1 senttimetrin päässä olympiamitalista. Janne Ahonen ja Hannu Manninen, kaksi rakastettua suomalaista urheilijaa neljännellä sijalla, sillä tuskallisimmalla. Kiekkoleijonien kultaisen sukupolven viimeinen nousu ja kymmenen minuutin tuho. Koko kansan Kipper koko maailman paino harteillaan.

Liikuttavan urhea nuori nainen Joannie Rochette luistelemassa elämänsä suoritusta, elämänsä kisoissa, pari päivää äitinsä kuoleman jälkeen. Vauhtikuningatar Lindsey Vonnin kyyneleinen riemu, nousu idolinsa Picabo Streetin rinnalle olympiavoittajaksi. Ensimmäisenä amerikkalaisnaisena koskaan lajissa, joka neljä vuotta sitten Torinossa olisi voinut viedä häneltä hengen.

Pajalan tyttö Charlotte Kalla hymyilemässä korvasta korvaan, olympiavoittajana. Marit Björgenin hiihtokuningattaren kruunu ja Petra Majdicin "timantein koristettu kulta", murtuneiden kylkiluiden ja keuhkorepeämän kanssa hiihdetty sprinttipronssi. Maailman parhaan mieshiihtäjän Petter Northugin käsittämätön takaa-ajo viestihopealle. Mylvivät norjalaiset viikinkikypärissään. Virpi Kuitusen viimeinen arvokisamatka. Suomalaisen hiihdon romahdus, kyynelet, katkerat sanat, pronssimitalien tuoma hetken helpotus ja jälkipyykkiä pestäväksi pitkäksi aikaa.

Juuri sitä, mitä täältä tultiin hakemaan. Suuria tunteita.

Idyllinen Whistler lumihuippuisten vuorten keskellä, pakahduttavan kaunis maisema. Elämästä nauttivat turistit kahviloiden terasseilla. Kanadalaiset näyttämässä maailmalle, mitä todella tarkoittaa elää ja hengittää jääkiekkoa. Kulkemassa shortsit jalassa räntäsateessa.

Lämpimin helmikuu Brittiläisessä Kolumbiassa 115 vuoteen. Parasta ja pahinta säätä, mitä talviurheilussa voi olla tarjolla; pisamia piirtävää aurinkoa ja verhona putoavaa räntäsadetta. Ja ne punaiset lapaset, olympiarenkailla ja vaahteranlehdellä koristetut - ensin olympiatulta sytyttävän Wayne Gretzkyn käsissä, lopulta kolmella miljoonalla muulla kaikissa maailmankolkissa.

Jäljellä on enää henkilökohtainen päämatka: 7 000 kilometriä kotiin. With glowing hearts.

Hanna Kuusiluoto

Lähetä juttuun liittyvä kuva tai video

Avaa keskustelu aiheesta juttutuvassa

Facebook

del.icio.us

GALLUP

Oletko tyytyväinen suomalaisurheilijoiden kokonaissuoritukseen Vancouverissa?

TUOREIMMAT VASTAUKSET:

KYLLÄ No miksikäs ei. Paremmin ne siellä heiluivat kuin mihin itse olisin kyennyt. Iloinen heitin puolesta, toivottavasti hekin iloisia että maksoin viulut!
Tsäng

EI Miksi lähettää vain lomamatkalle - tuntui tulevan useamman suusta, ettei ollut "kunnossa"?
harkitkaa paremmin ensi kerralla

KYLLÄ Hei ollaampa nyt tyytyväisiä! Oisha se huonomminki voinu mennä. Viis mitalia on toosi monta.
Niikerta.

EI Oikeastaan olen, mutta olympiakomitean asettaman järjettömän mitalitavoitteen mukaan en. Suomalaissuoritukset ensimmäisellä viikolla aivan surkeaa vässyköintiä, varsinkin yhdistetty plus mäkihyppy. Puhumattakaan hiihdosta, jossa etukäteen henkseleitä paukuteltiin.Lajiliitot valittavat rahan puutetta, jospa tehtäisiin sitä rahaa vaikka siitä, ettei lähetettäisi näitä urheilupomoja ja muumimammoja täysin turhille turistimatkoille, ainoastaan urheilijat ja valmentajat kuuluvat kisapaikoille. Menkööt pomot omilla rahoillaan "haistelemaan kisailmapiiriä".
penkkiurheilija

Lue lisää »

TULOKSET