Naapurit näkyvät Tornionjoen molemmin puolin. Södra Korpikylä. Vad kostar ruisleipä?
Ruotsissa on paljon kaksikerroksisia maalaistaloja ja isoja kuusimetsiä. Kapeahko väylä polveilee välillä kylätiemäisesti. Raiteinen talvitie ei houkuttele ajamaan liikennemerkin lupaamaa jopa sadankympin nopeutta. Taloja on lähes koko matkalla.
Suomen talot ovat yksikerroksisia, mutta enää ei pelloilla näy hylättyjen haravakoneiden raatoja tai pihoilla kokoelmaa anglioita tai mosseja. Välillä on autioita pätkiä, mutta etenkin tien ja joen väli on asuttua. Ensimmäiset tunturit nousevat horisonttiin.
Ylitornio - ja samma på svenska: Övertorneå - ovat noin 5 000 asukkaan kuntia, naapureita ja kavereita.
Pensiooneilla menee eläkeläisiä paremmin
Aune ja Ahti Jaako asuvat Ylitornion Aavasaksalla kahdestaan. Molemmat lapset ovat muuttaneet pois. Pariskunnan rakentama omakotitalo on 1970 -luvulta. Puulattia, takka, hyvin tavallinen aikansa luomus.
Jaakot uskovat, että Suomen työssäkäyvillä menee paremmin kuin ruotsalaisilla. "Muuttoliike on kohdellut paremmin Pohjois-Suomea kuin Ruotsia. Kotimaan terveydenhuolto on parempaa", Aune Jaako listaa muita suomalaisten valttikortteja.
Suomen työttömät voivat naapureita huonommin. Sosiaalipalvelumme ovat huonoissa kantimissa. Ruotsin pensioonit päihittävät Suomen eläkkeet.
Suomi on noussut mutasarjasta naapurin rinnalle. 1960-luvun Ruotsin ja Suomen elintasokuilu vastasi taannoista Suomen ja Viron eroa.
Ahti Jaako muistelee, että kun hän meni vuonna 1963 Ruotsiin juoksupojaksi, kuukausipalkka oli tuhat kruunua (630 markkaa). Pojan isä elätti silloisen TVH:n autonkuljettajana 12-lapsista laumaansa puolta pienemmällä palkalla. Kun nuorimies palasi Suomeen Keskon konttoriin, palkka putosi 250 markkaan, vain reiluun kolmanteen osaan Ruotsin juoksupojan palkasta.
Poika osti työmatkalle satasella käytetyn mopon. Mutta entäs Ruotsiin muuttaneet kaverit?
"Herra Jeesus, kuka tuli Volvolla, kuka amerikanraudalla", Ahti-poika ihmetteli huulet pyöreänä, kun Etelä-Ruotsiin töihin muuttaneita kavereita saapui seuraavana kesänä lomalle. "Ja minä olin mopopoika!"
Vuonna 1965 Ahti Jaako osti velipojan kanssa Fiat kuussatasen. Fiiu tankattiin naapurin puolella, ja kympillä sai menovettä parikymmentä litraa. Se riitti pompannapille viikoksi. Mies muistaa vieläkin autoaan lämmöllä.
Nyt Jaakojen pihaa ja autotallia koristaa kaksi Toyotaa: Carina ja Corolla vuosilta 1994 ja 1996.
Sisko voittaa
palkkavertailussa
Globalisaatio ylsi Jaakoille pari vuotta sitten. Mies potkittiin tielaitoksen saneerauksessa pihalle, ja 58-vuotias ex-työnjohtaja on ollut kilometritehtaalla siitä lähtien. Päivärahaa hän saa noin tuhat euroa kuussa bruttona.
"Oli syöty, juotu ja petattu valmiiksi, että väki irtisanottiinkin puolta vuotta aikaisemmin. Ottivat puolen vuoden irtisanomispalkatkin pois." Mies ihmettelee, miksei valtion työpaikkojen alasajo nostata projektiryhmiä karvalakkilähetystöistä puhumattakaan.
Aune Jaako on ollut parikymmentä vuotta päiväkodin johtajana. "Uransa huipulla" olevan naisen bruttopalkka on 2 200 euroa, josta verojen jälkeen jää käteen kuukaudessa 1 600 euroa. Ruotsissa päiväkotiapulaisena oleva sisko saa suurempaa palkkaa.
Ruotsin mannekiiniksi itseään mainostava ja "hullun hyvää" ruotsalaisista ajatteleva mies uskoo, että naapuri astelee meistä askeleen edellä jatkossa. Aune-vaimo ei ole siitä lainkaan vakuuttunut.
Urheilussa ja etenkin jääkiekossa Aunen tunteet nousevat herkästi pintaan. Jos Suomi häviää rakkaalle viholliselleen, niin esimerkiksi Tsekki voisi voittaa naapurin vallan hyvin. Varsinkin jos kyse on MM-loppuottelusta. Ahti taas ei hyväksy ollenkaan tällaista ajattelua, eikä tunnusta urheilun hetkauttavan häntä tippaakaan.
Jaakot hakevat Ruotsin puolelta kodinkoneita ja ruokatarvikkeita, ennen kaikkea he pitävät Mataringin, Övertorneån keskustan kauppojen kalatiskeistä.
Verottajan koukerot ovat ihmeellisiä, sillä suomalainen maito halpenee Ruotsiin matkatessaan. Lääkkeet ovat naapurissa edullisempia, ja suomalainen resepti on täyttä tavaraa apoteketissa. Aunen isälle haetaan Ruotsista myös Suomessa kiellettyä nuuskaa.
"Ja Mataringin kirkko on ihana", Aune Jaako vakuuttaa.
Ylitornion ja Övertorneån välinen silta on pitkä, viimainen ja liki autoton maanantaina puolilta päivin. Jos kulkijalla on jotain tullattavaa, kannattaa olla huolellinen. Muuten voi vahingossa ajaa tullin ohi.
Suomi yrittää,
Ruotsi hyysää
"Perkele saatana voittaa. Suomen sisu on voimissaan", Mataringin kirkon viereen syntymäpaikalleen Övertorneåån palannut Doris Notlind uskoo. Eikä hänen miehellään, Rune Notlindillä, ole mitään tätä vastaan.
Molemmat kävivät Tukholmassa neljänkymmenen vuoden reissun ja palasivat kolme ja puoli vuotta sitten. Siitä lähtien he ovat entisöineet ja kunnostaneet Doris-rouvan kotipaikkaa. 160-neliöisen talon yläkerta kaipaa kovasti sahaa ja vasaraa. Naapureiden piirittämän pihan perällä on navetta, jossa on pidetty karjaa viimeksi 1950-luvulla.
Rune-miehen rätinkien mukaan talo maksaisi nyt 65 000-77 000 euroa.
Tallissa komeilee poro- ja hirvikolareissa turvallinen Mitsubishi Pajero, jonka pariskunta osti vähän käytettynä
Suomalaisten talous on huristanut ruotsalaisten ohi. "Tunto on, että suomalaiset ovat yritteliäitä. Uskallanko sanoa, mutta tuntuu, että Ruotsissa on pilattu ja hyysätty liikaa ihmisiä, eikä täällä uskota, että voisi mennä hyvin", Doris Notlind manaa.
"Toivon, että Ruotsilla menee hyvin. Maalla on suuret malmivarat Kiirunassa, mutta Suomen moottori Nokia vetää kovemmin", Rude Notlind uskoo.
Notlindit muistavat selvästi ajan, jolloin suomalaiset olivat kakkosluokan kansalaisia: kielitaidottomia kovia työmiehiä, mutta myös ryypyissään arvaamattomia ja pahapäisiä finnjäveleitä.
"Kaikkien mataringiläisten tavoin Niemenä" varttunut Rune ja perhe jopa muutti suomalaisen nimen Tukholmassa Notlindiksi pahimpaan finnjävel- ja Slussen-aikaan.
Nyt ajatukset suomalaisista ovat tyystin muuttuneet. Nokian menestys on lisännyt suomalaisten itsetuntoa. Ainakin Pohjois-Ruotsissa törmää harvemmin suomalaisiin rappioalkoholisteihin tai maton reunan alta katseleviin suomalaisiin. Meän kielen uusi nousu on lisännyt tasa-arvoa.
"Mataringin kaunis tyär" ja nuori sulhanen saivat toisensa Tukholmassa vuonna 1962. Neito noudatti äidin kehotusta, että takaisin ei sitten tulla lapsen kanssa. Toki aviossa syntyi säällisesti kaksi lasta, tyttö ja poika. Onpa Notlindeille siunaantunut jo ensimmäinen lapsenlapsikin.
Entiset taksiyrittäjät ovat jo eläkkeellä, mutta Doris on juhannuspäivänä ensi-iltansa saavan Lestadius-oopperan osatuottaja.
Rune käy Ylitorniossa parina iltana viikossa pelaamassa sulkapalloa. Doris haaveilee oopperayhteistyön lisäksi suurista yhteisistä juhannusjuhlista vaikkapa Aavasaksalla. Nainen pelasi Suomea vastaan jalkapallomaaottelun vuonna 1978.
Jopa Ruotsin idolilla
on sukua Suomessa
Notlindien kassiin tarttuu Suomen puolelta leipää, vihanneksia ja hedelmiä. Ruotsalaiset ostavat naapurista polttoöljyä, jota saa siellä käyttää autoissa. Suuria eroja ei ole, mutta rajakaupasta otetaan kaikki hyöty irti.
Rouva tykkää Suomen väreistä ja muotoilusta. Hän käy naapurissa kultasepällä ja kahviloissa. Viinat haetaan Alkosta, mutta viinit ja oluet tutusta Systembolagetista.
Ruotsalaiset nuoret miehet hakevat erityisen mielellään suomalaisen vaimon. "Suomen naiset ovat tyytyväisiä vähään ja kovia tekemään töitä", Doris Notlind pika-analysoi toispuoleista poikkinaintia.
Pariskunta on erityisen ylpeä kaupunkinsa joukkoliikenteestä. Övertorneåssa asukkaat voivat matkustaa bussilla kunnan piikkiin. Ylitorniolta ei sen sijaan pääse enää joka päivä linja-autolla suoraan Rovaniemelle.
Niin, ja Ruotsin idols Markus Fagervall on tietysti Övertorneåsta. Mutta ei hätää. Idols on itse asiassa Jaakon sukua, Ahti Jaako huomaa Suomen puolella.