Kiire digisovittimien hankkimisessa on markkinointikikka. Edellinen virke oli tämän jutun niin sanottu täky, jonka tarkoitus oli naulita Sinun silmäsi näihin sanoihin ja pakottaa Sinut lukemaan juttu loppuun saakka.
Melkein kaikissa kodeissa on pian digitelevisio. Kilpailu Sinun ajankäytöstäsi on entistä verisempää. Lehdissä jokaisen otsikon ja jutun kärjen - toisin sanoen alun - on oltava niin houkutteleva, että unohdat kiireesi ja vietät aikaa painetun sanan äärellä.
Kalevan uutispäällikkö Erkki Hujanen väitteli juuri tohtoriksi väitösotsikolla Lukijakunnan rajamailla. Täytyy kehaista aihetta hyvin tärkeäksi, siksikin tietysti, että esimiehen julkinen kiittely koituu yleensä siunaukseksi. Hujanen haastatteli ihmisiä, jotka eivät tilaa sanomalehtiä.
Seuraavan väittelijän otsikko voisi olla Katsojakunnan rajamailla. Niillä mailla elän ainakin minä, vaikka teen itsekin juttuja televisiouutisiin. Televisiosta ei tule tarpeeksi tärkeältä tuntuvaa tai kiinnostavaa ohjelmaa, vaikka myös niihin on huolella suunniteltu koukuttavia kuvia ja näkökulmia.
No, tilannehan voi korjaantua digitv:n myötä, ajattelet. Tarjonta lisääntyy, mutta miten käy sisällön? Ohjelmien tekijät joutuvat miettimään täkyjä entistä tarkemmin.
Katsojia kalastavien täkyjen, koukkujen tai syöttien seasta on lopulta vaikea tunnistaa, miksi ohjelma on tehty. Jopa television uutisjuttujen kärkien täytyy herättää muutamalla sanalla katsojat, koska pitkän -- siis kaksiminuuttisen -- jutun aikana katsoja ehtii vaihtaa kanavaa monta kertaa. Lopulta katsoja pysähtyy kanavalle, jossa ollaan hauskempia, rivompia tai räväkämpiä kuin muilla.
Asiasisältö ei liene digiajan hitti, vaan kiinnostavuus. Kanavien paljoudessa kenenkään ei kannata enää miettiä, mikä asia katsojien olisi tärkeä tietää. Omat, ei siis katsojien, valinnat ovat joskus olleet median hyve.
Katsojilla on niin paljon valinnanvaraa, että he painavat kyllä kaukosäädintä, jos joku alkaa esittää yhteiskunnallisesti merkityksellistä ohjelmaa.
Tässä vaiheessa tätä kirjoitusta Sinulle on viimeistään tarjottava uusi koukku, koska tekstin loppuun on lähes tuhat kirjainta. Koukku tulee tässä: jokainen kaupallinen radiokanava soittaa Suomen parasta musiikkia.
Oma kehu haisee jo radiossa, mutta tapa leviää helposti digitelevisioon.
Televisiolähetykset muuttuvat väistämättä digitaalisiksi, joten Pikku Kakkosen ja uutisten takia sovitin on joskus ostettava. Kiire on silti keksittyä. Kauppiaiden ja ministeriön puheista huolimatta sovittimen tai vielä typerämmältä nimeltään boksin ehtii hankkia vaikka elokuussa tai syyskuussa. Jos ne ovat ruuhkan vuoksi loppuneet, digisovittimen voi asentaa milloin hyvänsä myöhemminkin, kun vanha analoginen televisio ei enää näy. Jokainen odotettu viikko, kuukausi tai vuosi parantaa kuvanlaatua ja tuo markkinoille parempia sovittimia.
Hoppuisimmat digitelevision hankkijat ovat joutuneet katsomaan mustavalkokuvaa, mosaiikkikuvaa tai tekstitöntä kuvaa. Hienoa, jos ehdit lukea tänne asti. Samassa ajassa olisit katsonut yhden uutisjutun televisiosta tai kuunnellut melkein kokonaan kappaleen Suomen parasta musiikkia.