Iso Kärkkäisen sisäisen pääkadun, Bulevardin, päässä on ruuhkaa. Ihmiset ovat kerääntyneet ympyrään kunnioittamaan pääministerin Matti Vanhasen (kesk.) saapumista pikkukaupunkiin ja sen hulppeaan ostoskeskukseen.
Kainalot hikoavat, pipo paistuu päässä, kyynärpäät ovat kovilla. Jokainen haluaa nähdä edes vilauksen tasku-Matin vastakohdasta. Onnekkaimmat pääsevät puristamaan harmaan miehen ihonväristä kouraa.
Yhdellä kansalaisella ei ole ahdasta.
Ison palosammuttimen kokoinen Eemil Savela on vallannut paikan kysymyslaatikkopöydän äärestä, ympyrän pohjoislaidasta. Hän nojaa käsivarteensa, kuten tuleva poliitikko ainakin, ja tapittaa herkeämättä keskustan pääministeriä.
Korokkeella seisovan puhujan 197-senttisessä varressa on mitä katsella. Siihen mahtuu monta vaahtosammutinta. Mikrofoniin vaahtoaa mies, joka on tottunut puhumaan mikrofoniin ja suurelle kansanjoukolle, niin lapsille kuin vanhuksille.
"Sata miljoonaa", huokaa eläkkeellä oleva farkkukauppias Veikko Leppilampi.
Hän ei tarkoita budjetin menoleikkauksia, eikä vaadi kyseistä summaa eläkkeensaajien tasokorotukseksi. Hän puhuu Euroviisuista ja niiden katsojaluvuista. Finaalin katsojaluvuista.
"Kyllä Euroviisujen juontaja menee mikrofonin käyttäjänä Vanhasen edelle", Leppilampi myhäilee.
"Kuluu monta sukupolvea, ennen kuin tuollaiseen tehtävään joku suomalainen taas pääsee", hän perustelee - vetämättä kotiinpäin. Siihenkin olisi varaa, sillä pojanpoika Mikko Leppilampihan se finaalimikrofonin varressa toukokuussa on.
Tyylikkäästi harmaantuneen Veikko Leppilammen sympatia-astiasta riittää jaettavaa myös Vanhaselle, vaikka Paras mikrofonin käyttäjä -kisassa tulikin pääministerille leukaan lukemin 0-1.
"Minä pidän tuosta miehestä: rehti ja oikeudenmukainen", Leppilampi kiteyttää.
Jokainen ääni lasketaan
Vanhanen on vetänyt perässään paikalle tuhdin joukon keskustalaisia kansanedustajia: Inkeri Kerola, Antti Rantakangas, Tapani Tölli, Kyösti Karjula, Pekka Vilkuna.
Joku kehtaa kuiskata Vilkunaa kaalipääksi, vaikka miehellä on päässään stetsoni ja kaalinviljely on siirtynyt isältä pojalle. Vilkuna ja muut tekevät omaa myyräntyötään haaskalla: jakavat lehtisiä ja puristavat niin monta räpylää kuin mahdollista. Jokainen ääni lasketaan.
Jotkut arvuuttelevat, onko Vanhanen Vilkunaa pidempi. On, ilman stetsonia - niukasti mutta melko varmasti.
Arviolta monisatapäisen yleisön joukossa liikahtelee niin poliisia, paikallispoliitikkoa, pankinjohtajaa ja palomiestä. Löytyy joukosta runoilija, maanviljelijä ja elävä, entinen toimittajakin.
"48 prosenttia on siis muualta kuin Ylivieskasta", Matti Vanhanen laskee poliitikon laskuopilla ei-niin-suljetun kädennostoäänestyksen jälkeen.
Kamerakännykät napsuvat, videonauhurit surisevat. Kukaan ei pyörry eikä kukaan lapsista uskalla itkeä. Kun iso mies julistaa, hengittääkin pitää hiljaa.
Kritiikin esittäjiä saa etsiä.
"Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Sama kai se on, kuka on päättämässä", keski-ikäinen mies sentään toteaa juuri, kun iltalypsyaika on ohi ja pitkä mies marssii tuuleen ja tuiskuun.
Kuka ihmeen Susan? Ja mikä ihmeen kirja maanantaina julkaistaan?
