Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on Suomen evankelisluterilaisen kirkon lähivuosien kiperimpiä kysymyksiä. Asia ei vielä ole revennyt saman mittaluokan kiistaksi kuin kysymys naisten oikeudesta pappisvirkaan, mutta ainekset ovat olemassa.
Asia nousi kirkolliskokouksessa ensimmäisen kerran näkyvästi esille vuonna 2003, jolloin Turussa oli esillä kaksikin homoseksuaalisuuteen liittyvää aloitetta. Toisessa niistä esitettiin siunaamiskaavan laatimista homopareja varten, toisessa perättiin kirkollista virkakieltoa parisuhteensa rekisteröineille. Kumpikin aloite raukesi kiivaan keskustelun jälkeen.
Kysymys parisuhdelain vaikutuksista kirkossa on ollut jo muutaman vuoden piispainkokouksen käsittelyssä. Tarkoitus on selvittää sekä asian teologiset että juridiset seuraukset. Mikä päätös sitten tulee olemaankaan, sitä ei selvästikään haluta tehdä hätiköidysti. Ulkopuoliselle syntyy jopa vaikutelma ajan peluusta.
Itse peruskysymys on kuitenkin tullut jo vastaan kirkon arkielämässä. Helsingin tuomiokapituli joutui vastikään ottamaan kantelun vuoksi kantaa helsinkiläispastori Leena Huovisen toimintaan, koska tämä oli kertonut siunanneensa lesboparin. Kantelijat, yhdeksän teologian opiskelijaa, halusivat tietää, onko sellainen toiminta mahdollista Helsingin hiippakunnassa.
Piispa Eero Huovinen kävi pastori Huovisen kanssa keskusteluja, mutta rangaistusta pastori ei saanut.
Tuomiokapitulin päätös oli kirkon kannalta merkittävä siksi, että sillä oli ennakkotapauksen luonnetta. Päätöstä voi luonnehtia nerokkaaksi tavaksi välttää kiistan kriisiytyminen. Sen sisältöhän on tiivistetysti se, että kyse ei voinut ollut kirkollisesta siunauksesta, koska kirkossa ei sellaiselle ole kaavaa. Kaiken lisäksi ravintolassa pidetty tilaisuus oli ollut yksityinen.
Päätöksellä kirkko voitti kuitenkin vain aikaa. Seuraavan kerran asia noussee esiin, kun piispainkokous saa parisuhdelain seurauksia koskevan kantansa valmiiksi.
Koko ajan taustalla vaikuttavat kahdensuuntaiset paineet. Ruotsin kirkko hyväksyi kaavan rekisteröidyn parisuhteen siunaamiseen vuosi sitten. Päätös herätti sielläkin voimakasta ristivetoa. Ekumeeninen seuraus oli, että Venäjän ortodoksinen kirkko katkaisi siteen Ruotsin kirkkoon. Suomessa asia ei ole kirkon sisällä eikä sen ulkosuhteissa yhtään yksinkertaisempi. Kirkko korostaa opetuksessaan edelleen perinteistä perhemallia ja sen tukemista. On luultavaa, ettei Suomen kirkko vielä vuosiin seuraa ruotsalaista esimerkkiä.