Kun Saksan kuuluisimpiin kuuluva vasemmistoterroristi Brigitte Mohnhaupt astuu maaliskuun 27. päivänä ehdonalaiseen vapauteen baijerilaisesta Eichachin vankilasta, yksi Saksan liittotasavallan lähihistorian synkimmistä luvuista lähenee loppuaan.
Mohnhaupt on silloin lain mukaan sovittanut vankilassa suurimman osan terroriteoistaan ja palaa takaisin saksalaisyhteiskuntaan. Samaan, jota vastaan terroristijärjestö Punainen armeijakunta (RAF) kävi hänen johdollaan 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa avointa terrorisotaa.
Vankilaan jää Mohnhauptin vapautumisen jälkeen enää kolme entistä RAF-terroristia, joten väkivallan vuosikymmenten muistot ovat lähes valmiita kuopattaviksi - näin asian Saksassa ainakin toivottaisiin olevan.
Todellisuudessa tieto Mohnhauptin vapauttamisesta on jo etukäteen päästänyt menneisyyden terrorismihaamut hallitsemattomasti valloilleen. Niiden lietsoma raju keskustelu osoittaa, että tilinteko 1960- ja 1970-luvun vaihteen vasemmistoradikalismin ja siihen liittyneen terrorin suhteen on liittotasavallassa yhä pahasti kesken. Vaikka monet tapahtumista on selvitetty, liian paljon on yhä hämärän peitossa.
Mohnhaupt ja muut RAF-terroristit ovat johdonmukaisesti kieltäytyneet auttamasta selvittämään vuosikymmenten takaisia terroritekoja.
Moni saksalainen tulkitsee vaikenemisen merkiksi siitä, että yhteiskunnan senaikaiset ykkösviholliset eivät ole sittenkään irtisanoutuneet kyllin selvästi väkivaltaisesta menneisyydestään.
Terroristit eivät kadu
Näkyvästi Birgitte Mohnhauptin ja tämän armoa anoneen RAF-terroristitoverin Christian Klarin asennetta moittii muun muassa RAF:n perustajajäseniin kuuluneen Ulrike Meinhofin tytär, toimittaja Bettina Röhl. Tämä arvostelee avoimesti etenkin Mohnhauptin jääräpäistä kieltäytymistä sovinnon tekemisestä saksalaisen nyky-yhteiskunnan kanssa.
Röhl epäilee, että Mohnhaupt ja viimeiset vasemmistofanaatikot eivät ole vieläkään onnistuneet tekemään pesäeroa aikaisempaan ajattelutapaansa. Terrorin uhrit ja näiden omaiset sen sijaan olisivat Röhlin mukaan jo valmiita pesemään terroriajan jälkipyykin lopullisesti - terroristien myötävaikutuksella.
"Terrorin uhrit ovat valmiita sovinnontekoon, mutta terroristit eivät. Rikoksentekijät eivät ole tähän päivään mennessä osoittaneet ymmärtävänsä tekojensa seurauksia", Röhl sivaltaa.
Röhl arvostelee myös sitä, että terrorimenneisyyden käsittely on Saksassa jätetty hoitamatta, vaikka kyseessä on hänen mukaansa yhä merkittävä yhteiskunnallinen trauma.
RAF-uhrien omaiset ovat ilmaisseet tyrmistyksensä stuttgartilaisen oikeusistuimen viime maanantaina tekemästä vapautuspäätöksestä. Muun muassa RAF:n vuonna 1977 murhaaman työnantajajohtaja Hanns-Martin Schleyerin leski Waltrude Schleyer näkisi Mohnhauptin pysyvän mieluiten yhä telkien takana. Saksan poliisiammattiliiton GdP:n puheenjohtaja Konrad Freiberg puolestaan tuntee vapautuspäätöksessä katkeran sivumaun. Punainen armeijakunta murhasi toimintavuosinaan kaikkiaan kymmenen saksalaispoliisia.
Vapautus tuomitaan
Katkeruus tai epäilykset eivät kuitenkaan estä Birgitte Mohnhauptin vapauttamista. Asiasta määrää viimekädessä Saksan laki. Sen mukaan entinen terroristijohtaja voidaan päästää vapaalle jalalle, koska elinkautinen ei ole Saksassa sananmukaisesti elinkautinen. Lain mukaan jokainen vankeustuomio päättyy joskus eikä yhtäkään vankia pidetä kaltereiden takana kuolemaansa saakka. Ei edes entistä huipputerroristia.
Saksalaisten enemmistö toivoo, että RAF-terroristien tapauksessa asia olisi toisin. Kyselytutkimuksissa yli puolet kansalaisista on kertonut pitävänsä vääränä päätöstä päästää Mohnhaupt vapaalle jalalle.
Syitä tunnepitoiseen suhtautumiseen on paljon. Vielä vuosikymmeniä RAF-terrorin huippuvuosien jälkeenkin poikkeustila-aika ja Mohnhauptin nimi ovat tuoreina saksalaisten muistissa.
Vuonna 1977 Mohnhaupt oli noussut vain 28-vuotiaana RAF:n niin sanotun toisen sukupolven säälimättömäksi johtajaksi ja samalla koko vasemmistoterrorin symbolihahmoksi. Hänen johdollaan RAF murhasi kylmäverisesti muun muassa liittovaltion syyttäjän Siegfried Bubackin ja Dresdner Bank -pankin johtajan Jürgen Ponton sekä syyllistyi lukuisiin muihin rikoksiin.
Aikakauden dramaattisimmaksi vaiheeksi muodostui "saksalaisen syksyn" nimellä tunnettu vuoden 1977 syksy, joka huipentui saksalaisen työnantajakeskusjärjestön johtajan Hanns-Martin Schleyerin 45 päivää kestäneeseen sieppaukseen ja murhaan.
Mohnhauptin järjestämän iskun tavoitteena oli kiristää RAF:n ensimmäisen sukupolven johtajat Andreas Baader, Gudrun Ensslin ja Jan-Carl Raspe vapaaksi Stuttgartissa sijaitsevasta Stammheimin vankilasta. Mohnhaupt oli tutustunut heihin 1970-luvulla istuessaan ensimmäistä vajaan viiden vuoden vankeustuomiotaan.
Palestiinalaisterroristien lentokonekaappauksen avulla tukema kiristysyritys epäonnistui, minkä jälkeen Baader, Ensslin ja Raspe tekivät vankilassa ilmeisesti itsemurhat.
Synkkä saldo
Brigitte Mohnhauptin oma terroristiura päättyi loppuvuodesta 1982 pidätykseen Etelä-Saksassa lähellä Frankfurtin kaupunkia.
Vuonna 1985 hänelle langetettiin nyt loppusuoralla oleva viiden elinkautisen plus 15 vuoden vankeustuomio osallisuudesta yhdeksään murhaan ja murhayritykseen. Mohnhaupt on maaliskuussa istunut vankilassa tuomion vähimmäissuoritusrajaksi asetetut 24 vuotta. Hän ei ole missään vaiheessa katunut terroritekojaan tai ilmaissut pahoitteluaan terrorin uhreille.
Saksan liittovaltion poliisin entinen johtaja Hans-Ludwig Zachert onkin epäillyt, että nykyisin 57-vuotias Mohnhaupt voi vapaalle jalalle päästyään jopa herättää vasemmistolaisen vallankumousterrorin uudelleen henkiin.
Yleisesti riskiä pidetään kuitenkin pienenä, koska radikaalien antikapitalististen ideologioiden kannatus on surkastunut itäblokin romahduksen ja DDR:n katoamisen myötä lähes olemattomiin.
Brigitte Mohnhauptin vapautumisen jälkeen vankilaan jää enää kolme entistä RAF-aktivistia: Mohnhauptin terroristipari Christian Klar, Eva Haule sekä RAF:n kolmannen sukupolven johtohahmo Birgit Hogefeld.
Saksan liittopresidentti tutkii parhaillaan 54-vuotiaan Klarin armonanomusta. Jos sitä ei hyväksytä, Klar vapautuu normaalijärjestyksessä vasta kahden vuoden kuluttua istuttuaan tuomiostaan 26 vuotta.
Lopullinen piste RAF:n perinnölle pannaan Saksassa kuitenkin vasta 2011, kun Hogefeld vapautuu viimeisenä kaikkiaan 26 vankilatuomion saaneesta RAF-terroristista. Se merkitsee Saksalle paitsi RAF-perinnön vankilahallinnoinnin loppumista, myös jäähyväisiä kokonaiselle aikakaudelle, jolloin terrorismi oli vielä kansallista ja sillä oli kasvot.
Saksalais RAF-asiantuntija Butz Peters on laskenut, että Punaisen Armeijakunnan loppusaldo käsittää ainakin 34 murhaa, 27 kuollutta terroristia, 230 loukkaantunutta, 31 pankkiryöstöä, 104 salaista asuntoa ja yli 11 000 000 sivua tutkinta-asiakirjoja.
