Keskellä melkein ei mitään sijaitseva luminen piha on hiljainen. Kuuluu vain kissan naukaisu, kun vitivalkoinen Pekka, 17, pyrkii pakkasesta sisälle pirtin lämpöön. Kissa livahtaa sisälle vieraiden jaloissa, ja seuraavaksi vastassa on talon vahti, tulijat yltä päältä nuuskiva mäyräkoira Tytti, 5.
Koiraneito on muuten melkein julkkis, sillä sen emä on Harmi, oululaisen ex-ministerin lemmikki, jonka jäälläliikkumisharrasteita on mediakin seurannut, naurahtavat talon emäntä ja isäntä eli kommandiittiyhtiö Lumianin yrittäjät Irma ja Kalevi Lämsä.
Yhtiön nimi - se ei kuulemma tarkoita yhtään mitään. Lämsät kuitenkin löysivät yllättäen samannimisen viinitilan viime kesänä Ranskasta ja suunnittelevat nyt, voisivatko he alkaa tuottaa sen juomia omalle tilalleen.
Tilallisia kun ovat, Lämsän emännällä ja isännällä on kissan ja koiran lisäksi koko joukko muitakin kotieläimiä. Niiden tarkkaa lukumäärää tosin ei taida tietää kukaan, mutta tuhansista otuksista taatusti puhutaan.
Olemme saapuneet etanafarmille.
Alun innostusta
seurasi takapakki
"Taisihan se etanatarhuriksi ryhtyminen olla omaperäistä näillä lakeuksilla siihen maailmanaikaan", naurahtaa Kalevi Lämsä, aiemmin agentuuriliikettä pyörittänyt yrittäjä.
"Eikä meistä kumpikaan ollut etanoita siihen mennessä edes maistanut!"
Elettiin kevättalvea 1991, kun Lämsän pariskunta oli palaamassa lomamatkalta Etelä-Euroopasta ja sattui tarttumaan lentokoneessa jaossa olleeseen lehteen, jossa oli artikkeli etanoiden sisätarhauksesta Ranskassa. Jo saman vuoden lopulla ensimmäinen, Hollannista haettu emoetanakanta oli asettunut Kalevi Lämsän entisen kotitilan täysin saneerattuun navettaan.
Mutta ei etanankasvatus leikiten liikkeelle lähtenyt. Heti seuraavana vuonna tuli takapakkia, kun koko yli sataan tuhanteen yksilöön paisunut kotiloeläinkatras kuoli parin kuukauden kuluessa. Rahaa paloi hukkaan ainakin puolisen miljoonaa markkaa.
"Takaisku tuntui musertavalta", myöntää Irma Lämsä.
Yrittäjäpariskunta ei kuitenkaan luovuttanut. Uuden etanakannan etsiminen kesti puoli vuotta - se löytyi lopulta Ranskasta sikäläisen Suomen suurlähetystön avulla.
Tarhauksen opettelussa vierähti nelisen vuotta. Bisneksen makua yritystoimintaan alkoi tulla tilausravintolan ja anniskeluoikeuksien myötä.
Nykyisellään Lumianin ravintolan ruokalistalta löytyy mitäpä muuta kuin omalla tilalla tuotettuja etanoita, yrttiliemessä hartaasti haudutettuina, valkosipulintuoksuisina ja homejuustolla kuorrutettuina.
"Ne kuuluu nauttia hitaasti, rapean patongin ja huolella valittujen viinien kera", Irma Lämsä valistaa ja jatkaa, että etanoita maistellaan vain alkupaloina. Pääruokana tarjotaan esimerkiksi paahdettua ankanrintaa, marinoitua fasaanin rintaa tai poronkäristystä. Lopuksi lusikoidaan jäätelöä talon tapaan.
Show-meininki
jääköön muille
Lumianin asiakkaina käy tyypillisimmin yritysvieraita Suomesta ja jonkin verran myös ulkomailta. Ulkomaisia vieraita saattaa tulla myös Kalevi Lämsän toisen yrityksen, incoming-matkatoimisto Snowriver Toursin kautta.
Kymmenen vuotta vanha osakeyhtiömuotoinen yritys räätälöi Pohjois-Suomeen suuntautuvia matkapaketteja etenkin venäläisille. Etanafarmiin tutustumisen ohella turisteille tarjotaan esimerkiksi joulupukin tapaamista napapiirillä tai jäämurtajan kyytiä Kemin edustalla.
Lämsän pariskunnan vieraiksi saapuvat seurueet ovat enimmillään parin-kolmenkymmenen hengen kokoisia - eikä tämän isompia porukoita pirttiin edes mahtuisikaan.
Kiireetön ruokailu on ohjelmanumero sinänsä, ja oheisohjelmana isäntä saattaa jutustella yli 140-vuotiaan talon historiasta.
"Mutta ei mitään keksittyjä tarinoita eikä show-meininkiä! Sellaista vierastan", Irma Lämsä sanoo.
Myös savusaunan leppeitä löylyjä tarjotaan, jos asiakkaat ovat niitä toivoneet ja aikataulu antaa myöten.
Ympärivuotinen etanatarhaus ja tilausravintolatoiminta työllistävät päätoimisesti vain yrittäjäpariskunnan itsensä. Suomen oloissa edelleenkin melko eksoottisesta yritystoiminnasta irtoaa Irma ja Kalevi Lämsän mukaan elanto, jolla voi tulla toimeen.
Ja se riittää?
"Kun tuota slow foodin aatetta saisi taas nousemaan", yrittäjäpariskunta mietiskelee.
Slow food on italialaislähtöinen, pikaruoan ja kiihkeän elämänrytmin leviämistä vastaan perustettu liike .
Tiettävästi maailman pohjoisin pöytäkunta eli Pohjois-Suomen alueosasto perustettiin - kuinka ollakaan - juuri tässä samaisessa pirtissä kymmenkunta vuotta sitten.