Ensin vain satoi, nurmi viheriö ja orvokit nostivat päätään, vaikka elettiin joulukuuta. Puheet ilmastonmuutoksesta olivat topakampia kuin koskaan ennen.
Meteorologitkaan eivät enää jankuttaneet iltauutisten huipennukseksi, ettei tässä mitään kummallista ole, vaan tämäkin ilmiö mahtuu vielä pitkäaikaisen keskiarvon sisään. Vaikka perään tulivat takatalvi ja tulipalopakkaset, viimeinenkin epäilijä myönsi, etteivät palikat ole ihan kohdallaan.
Kaikki ovat nyt kilvan pelastamassa maapalloa ja syytä onkin. Isot kihot kirjoittavat ja puhuvat ilmasto- ja energiapolitiikasta. Kansalaiset tekevät pieniä, mutta tärkeitä ratkaisuja energian säästämiseksi.
Tietysti myös poliitikot ovat huomanneet hetkensä. He ovat huolineet ennen niin epäsuositun ympäristöpolitiikan teemakseen. Eikä näin ole vain Suomessa eduskuntavaalien alla, vaan jopa Kioton sopimuksen kova luu, Yhdysvaltain presidentti George W. Bush, on joutunut myöntämään, että ihmiskunta on vakavien haasteiden edessä.
Ihan hyvä näin. Paalupaikka on nyt vihreillä, vaikka kiusallisesti myös kuudennesta ydinvoimalasta puhutaan. On nimittäin käynyt niin, että ilmastonmuutos on lisännyt kaikkialla ydinvoiman suosiota. Ikävä kyllä se ei ole mikään ihmelääke, eikä yhtä sellaista ole olemassakaan. Kyse onkin nyt siitä, miten se temppu tehdään, miten maapallo pelastetaan.
Ydinvoima on kuin ajaisi 45 vuotta vanhalla autolla, kuinka moni sellaiseen suostuisi, puhui muuan mies tässä taannoin oululaisessa perinneukkoringissä. Siihen voisi vastata, että vanhaa autoa voi pitää varalla, jos uusi ei jostain syystä toimi kunnolla tai sitä ei ole saatu vielä käyttöön.
Kaikkien pahinta ydinvoiman kylkeen liimautumisessa olisi se, että se veisi huomion muiden energiamuotojen kehittämiseltä. Ydinvoimasta kiistelemisen sijaan katse pitäisi kohdistaa juuri kestäviin ja uusiutuviin energialähteisiin.
Harmillista, että maailman piti kastua litimäräksi, kärsiä ennennäkemättömistä kuivista kausista ja olla myrskyn keskipisteessä ennen kuin politiikan päättäjät havahtuivat, että elämää on Naton ja veroalen ulkopuolellakin.
Nyt on katsottava tarpeeksi kauas, jotta jäljistä olisi todellista hyötyä lapsenlapsillemme ja lapsenlapsenlapsillemme. Kuudennesta ydinvoimalasta päättäminen ei ole sitä.
Kaikissa ilmastonmuutoksen selättämisen visioissa pidetään äärimmäisen tärkeänä energian tehojen parantamista eli suomeksi sanottuna säästäväa tekniikkaa. Vasta sen jälkeen tulevat uusiutuva energia, hiilidioksidin tallentaminen ja varastointi.
Ydinvoimasta voi ja pitää puhua, mutta yhtä aikaa pitää myöntää, että se on oikeasti kuin se aspiriini, josta presidentti Tarja Halonen varoitti. Auttaa kyllä, mutta kovin lyhytkestoiseksi apu jää.
Ydinvoiman kannattajat vakuuttavat, että energiariippuvuus Venäjästä on pahempi kuin uuden rakentaminen Suomeen, kun niitä kerran jo täällä on. Onhan niitä, kun saataisiin viimein valmiiksi edes se viides. Enkä minäkään venäläisten auttavaan käteen luottaisi. Aikaa menee ja rahaa palaa, kun Suomi alkaa kehittää kestävää, uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa järjestelmää. Mutta miksi ympäristöstä huolehtiminen ei saisi maksaa, saahan kaikki muukin. Mikä olisi maapalloa tärkeämpi investoinnin kohde?
***
Jouni Backmania ärsyttää, että vaalikoneissa kysellään kuinka monta sutta Suomessa saa olla. Se ei ole valtakunnan politiikkaa. Sipoon pakkoliittäminen Helsinkiin varmaan olisi. Mikä Sipoo? Missä?