Makarooneja ja sirkushuveja. Kirsi Jokelaisen maalauksia Forum Boxissa Helsingissä 25.2. saakka.
Kierrän ympäri maailmaa -lastenlaulu tulee vastustamattomasti mieleen taidemaalari Kirsi Jokelaisen (s. 1970 Oulu) laajassa uusien teosten näyttelyssä. Aiheet kumpuavat Kiinasta Italiaan, pohjoisesta etelään.
Monissa töissä maailmalla seikkailevat jo aikaisemmista näyttelyistä tutut "pallopäät," pyöreiksi ääriviivahahmoiksi pelkistyneet elämysten kokijat.
Mies ja nainen, jonka parisuhdetta arjessa ja juhlassa, meillä ja muualla, Jokelainen on aina kuvannut lämpimällä huumorilla.
Hahmot ovat parhaimmillaan kiinteä osa maalauksen sommitelmaa. Mutta ne voivat olla myös varsin päälle liimatun tuntuisia - silloin kun itse maalaus on tärkeämpi.
Sillä maalaus haluaa selvästikin yhä itsenäisempään rooliin. Konstruktivistisena vai ekspressiivisenä, abstraktina vai esittävänä, se on monenlaisessa etsinnässä.
Eikä yhteen käsialaan pitäytyminen ole tarpeenkaan. Mutta esimerkiksi teosten Kadulta II, 2006, ja Rannalta, II, 2006, minimalismi on mielestäni hallittua ja hienoa.
Ja suuressa maalauksessa Haluan aina vaan parempaa, 2006, on toimivia konstruktivistisen taiteen elementtejä.
Pohjoista lapsuuttaan ja nuoruuttaan Jokelainen ei ole unohtanut. Värien ja aiheiden ilotulituksen joukosta nousee esille kaksi vaaleaa hiljaisuuden ja autiuden kuvausta. Männyn alla, 2006, ja Maisema läheltä, 2005, osoittavat pienin elein ja värein, mikä täällä parasta, mitä on onni ja mikä on luonnon mittakaava.
Oivaltavassa ripustuksessa nämä teokset vastakkaisilta seiniltä "katsovat toisiaan."
