Oulun lähikunnilleen osoittama yhteistyötarjous jättää harkinnanvaraa kuntien päättäjille. Heidän on punnittava tosiasiat ja tehtävä asukkaiden kannalta parhaat ratkaisut.
Oulu on yksi hallituksen kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa mainituista maakuntakeskuskaupungeista. Siksi Oulun tulee ensi viikon lopulla voimaan tulevan lain mukaan laatia yhteistoiminnassa siihen yhdyskuntarakenteellisesti kiinteästi kuuluvien kuntien kanssa suunnitelma muun muassa alueen palveluiden parantamisesta. Oulun naapureilleen lähettämä tarjouskirje yhteistyön vaihtoehdoista on hyvä pohja keskusteluille.
Naapurikuntien päättäjille ehdotetaan kahta erilaista mallia. Ensimmäinen ja selkeämpi vaihtoehto on järjestäytyminen yhtenäiseksi kunnaksi vuoteen 2015 mennessä. Oulun ilmoittaakin olevansa heti valmis liitosneuvotteluihin, jos jokin kunnista niitä ehdottaa. Toisessa vaihtoehdossa tarjotaan yhteistoiminta-aluetta palvelujen turvaamiseksi ja parantamiseksi.
Oulu laajenee joka tapauksessa, käypä palvelurakenneuudistusta toteutettaessa muuten miten tahansa. Ylikiiminki on jo tehnyt liittymispäätöksen. Liitoksen toteuduttua Yli-Ii on valmis tekemään vastaavan ratkaisun. Lain mukaan yhteen liittyvillä kunnilla on oltava yhteinen maaraja. Tällä hetkellä juuri Ylikiiminki on välissä.
Lähikunnissa on nyt nostettava tosiasiat rehellisesti pöydälle ja punnittava vaihtoehtojen hyödyt sekä haitat asukkaiden parasta ajatellen. Tulevaisuuden ennakointi on aina vaikeaa, mutta muutamia päätöksissä huomioon otettavia kehityssuuntia tiedetään jo nyt. Niihin kuuluu väestön ikääntyminen koko maassa. Tämä koskee myös Oulun seutua, vaikka keski-ikä onkin tällä alueella edullisempi kuin Suomen monilla muilla alueilla. Vanhusten hoivapalvelut on kyettävä hoitamaan sivistyneesti ja ihmisarvoisesti. Yksikään kunta ei voi paeta vastuutaan.
Ikääntyminen tuo monia muitakin haasteita. Kuntien henkilöstöön on löydettävä eläköityvien tilalle uudet ihmiset. Jokaisessa kunnassa joudutaan miettimään, millainen organisaatio pystyy kilpailemaan työvoimasta. Muutenkaan haasteet taloudenhoidossa eivät ainakaan vähene.
Kun katsoo karttaa, huomaa Kiimingin ja Haukiputaan jäävän vastaisuudessa laajenevan Oulun ympäröimäksi, ikään kuin suuren naapurin leukojen puristukseen. Kun niin sanottuja reikäleipäkuntia on jo tähän mennessä kannustettu tekemään kuntarakennetta eheyttäviä ratkaisuja, palvelurakenneuudistusta tehtäessä siihen on entistä enemmän painetta. Miksi Oulun seutu olisi poikkeus?
On silti todettava selkeästi, että Haukiputaalla ja Kiimingillä aivan samoin kuin kaikilla muillakin Oulun lähikunnilla on oikeus itsenäiseen ratkaisuun. Sen seurauksista on sitten vain vastattava. Oulu ei tarjouskirjeessään painostakaan naapureitaan yhden ainoan mallin kannalle. Tuskin lähikuntienkaan on viisasta torjua suoralta kädeltä mitään mallia.
Valtuustot ovat ylimpiä päättäjiä, mutta niiden tulee näin ratkaisevissa asioissa olla valmiita kuuntelemaan asukkaiden ääntä ja unohtamaan kenties hyvinkin itsekkäät intressit.
Jos joillakin kunnilla on valmiutta liitokseen, asiaa ei kannata vetkutella. Hallitus on asettanut nopeaan päätöksentekoon taloudellisesti kannustavan aikataulun. Yhdistymisavustuksia myönnetään vuosien 2008-2013 alusta toteutettaviin liitoksiin. Sen jälkeen avustukset loppuvat. Ensi ja seuraavan vuoden alussa toteutettavat liitokset saavat avustukset 1,8-kertaisina ja vuosien 2010-11 alussa 1,4-kertaisina. Nopeilla on tässäkin asiassa etulyöntiasema.