Yli 150 vuodessa penkinpainajais- eli penkkariperinne on muuttunut, mutta yksi asia pysyy: Helmikuisen torstaipäivän ajan katseet kohdistuvat koulutyönsä päättäviin ja uuden elämänvaiheen aloittaviin abiturientteihin.
Vielä 1800-luvun lopulla oululaiset ylioppilaskokelaat lähtivät joukolla Helsinkiin suorittamaan ylioppilastutkintoa, ja kaupunkilaiset kokoontuivat hyvästelemään pitkälle matkalle lähteviä poikiaan.
Oulussa koulunsa käynyt kirjailija ja lehtimies Santeri Ivalo (Herman Ingman, 1866-1937) kuvasi päivän tunnelmia Oulussa ennen rautatieyhteyden avaamista vuonna 1886. Ensin yläluokkien oppilaat kokoontuivat koululla, jossa he kilistivät jäähyväismaljat tovereiden ja opettajien kanssa. "Liikuttavia jäähyväispuhteita pidettiin, sydämet sulivat ja onnentoivotuksia tuli niin paljon mukaan, että että rinta niistä ihan keveäksi kävi."
Oulussa kokoonnuttiin ensin Heinätorille, jossa hevoset ja kärryt odottivat lähtöä Helsinkiin. Pitkin päivää Kirkkokatua käveltiin sen yläpäästä alapäähän. Kadunvierillä seisoi tungoksessa kaupunkilaisia hurraamassa.
Oululainen FM Markus H. Korhonen muistaa, että vuoden 1982 penkkaripäivän ilma oli kylmä. Kirkkokatua pitkin ajavien kuorma-autojen lavoilta viskeltiin katsojille karkkeja ja "mölistiin".
Kipakan pakkasen vuoksi abiturienttien asusteet olivat pääosin asiallisia talvivaatteita. Kylteissä kuitenkin reviteltiin.
"Silloin laulaja Maukka Perusjätkä oli pinnalla, joten meidän kylttiimme oli piirretty rehtorimme Mauri Kirstinä Maukka Perusjätkä -tekstin alle."
Korhosen mielestä penkkarikylteistä on aina voinut löytää näppärää arjen filosofiaa, jossa yhdistyvät paikallisuus ja yleinen ajan henki. "Muutama vuosi sitten yhdessä kyltissä luki, että jos töitä ei saada, niin sitten salarakkaaksi."
Penkinpainajaisista väitöskirjansa tehneen tutkijan, folkloristiikan dosentin Helena Saarikosken mukaan ylioppilaskokelaiden aseman muutos yhteiskunnassa on vaikuttanut myös penkkareihin. Aluksi ylioppilaat olivat eliittiä, joilla oli edessään suora putki yliopistoon ja vakaaseen hyvään yhteiskunnalliseen asemaan.
Nykyään ylioppilaiden asema on epävarma: edessä on tappelu opiskelupaikasta, toimeentulosta ja työpaikasta.
"Tämän muutoksen myötä penkinpainajaiset ovat muuttuneet räävittömimmiksi: eliitistä kansan esiintymiseksi karnevaalihengessä."
Vaikka penkkariperinne on muuttunut, uskoo Saarikoski koulun loppumisessa olevan silti aina tarpeeksi merkitystä. "Kyllä penkkarit tulevat aina olemaan jonkinlainen juhla."
