Kirjoittaja on Suomen Akatemian
pääjohtaja.
Kansainväliset energiamarkkinat ovat kohdanneet uuden ongelman: maakaasun tuottajat kaavailevat keskenään kartellia, joka voisi säädellä sen tuotantoa ja hintatasoa. Asialla ovat suurimmat kaasuvarat omaavat maat: Venäjä, Iran, Qatar ja Algeria. Näistä maista Venäjän toimilla on erityistä kiinnostavuutta Euroopan unionin kannalta.
Kun Venäjän osuus maailman öljyvarannoista on vain viisi prosenttia, niin maakaasun kohdalla osuus nousee 27 prosenttiin ja määrällisesti 48 biljoonaan kuutiometriin. Nykyisellä tuotantovauhdilla Venäjän kaasuvarannot kestävät 80 vuotta, minkä resurssin merkitystä öljyntuotannon ennakoitu hiipuminen vain korostaa. Kaasumarkkinoilla Venäjällä on tavallaan sama asema kuin Saudi-Arabialla öljymarkkinoilla. Usein todetaan, että energiamarkkinoiden tulevaisuus kuuluu pitemmän päälle maakaasulle.
Toinen merkittävä kaasumaa on Iran, jonka osuus maailman varannoista on 15 prosenttia. Seuraavina kaasun tuottajamaina tulevat 3-4 prosentin osuudella Saudi-Arabia, Arabiemiraatit (erityisesti Qatar), Yhdysvallat, Nigeria ja Algeria. Nämä luvut osoittavat vääjäämättä sen, että mahdollisen kaasukartellin toimivuus edellyttää Venäjän ja Iranin yhteistyötä, jonka tueksi tarvitaan muutama pienempi tuottajamaa.
Putinin hallinto tavoittelee suurempaa poliittista vaikutusvaltaa maailmanpolitiikassa nojaamalla nimenomaan energiasektorin ja muiden strategisten alojen vientituloihin. Tämä lähestymistapa toimii niin kauan kuin energianhinta pysyy suhteellisen korkealla. Toisaalta Venäjän öljyntuotannon ennakoidaan kääntyvän laskuun vuoden 2010 tienoilla. Kaasun osalta nykyinen putkisto ei kestä Siperiasta tulevan tuotannon huomattavaa kasvua.
Tämä näköala lisää houkutusta manipuloida energian hintaa poliittisilla toimilla. Kaasun maailmanmarkkinahinnan määräytyminen öljyä epämääräisemmillä perusteilla helpottaa manipulointia. Venäläiset eivät pidä tästäkään syystä EU-maissa esiintyvästä pyrkimyksestä vapauttaa kaasumarkkinoita. Kaasuyhtiö Gazprom - valtio valtiossa - haluaa rakentaa toimituksensa Länsi-Eurooppaan pitkillä sopimuksille ja päästä mukaan alueen kaasun jakelumarkkinoille.
Moskova ei ole asettunut suoraan tukemaan ajatusta kaasukartellin perustamisesta, mutta merkkejä sen suuntaisista keskusteluista on ilmassa. Arvelut lähtivät liikkeelle tammikuun alkupuolella, jolloin Algeria ja Venäjä sopivat keskenään energiayhteistyöstä. Yhteensä nämä maat toimittavat 35 prosenttia EU:n markkinoille tulevasta maakaasusta. Varsinkin algerialaiset vihjailivat tässä vaiheessa kaasukartellin mahdollisuudesta.
Kartellia koskeville huhuille on antanut pontta Iranin korkeimman uskonnollisen johtajan Ali Khamenein lausunto, jonka mukaan Iran on valmis yhteistyöhön Venäjän kanssa maailman kaasumarkkinoiden säätelemiseksi. Lausunto liittyi hänen ja Venäjän turvallisuusneuvoston pääsihteerin Igor Ivanovin tapaamiseen Teheranissa. Vierailu on yksi esimerkki Moskovan ja Teheranin välisestä sangen tiiviistä taloudellisesta ja sotilaallisesta yhteistyöstä.
Puheet öljykartellista ovat saaneet lisäpuhtia Putinin täksi kuuksi suunnitellusta matkasta Qatariin. Sinne kokoontuvat myös muut kaasuntuottajamaat huhtikuussa pohtimaan maailmanmarkkinatilannetta ja omaa tuottajapolitiikkaansa. Erityisesti Iran haluaa tiivistää yhteistyötä ja luoda energiapolitiikalla vastapainoa ja estää länsivaltojen "autoritarismia", kuten eräs iranilainen kansanedustaja totesi.
Teheranin yhtenä tarkoituksena on epäilemättä sitoa Venäjä energiayhteistyöhön, jotta se ei lähtisi mukaan länsivaltojen Iranin vastaiseen boikottiin sen ydinasesuunnitelmien vuoksi. Putin piti omassa kannanotossaan Khamenein viittausta kaasukartelliin "mielenkiintoisena", muttei ole toistaiseksi ottanut siihen tarkempaa kantaa. Luultavasti Venäjä haluaakin kartellia löyhempää yhteistyösopimusta säilyttääkseen toimintavapautensa.
Venäjä leikkii kaasukartellilla luultavasti poliittisista syistä. Ajatus herättää EU-maissa epävarmuutta sen riippuvuuden Venäjän kaasutoimituksista kasvaessa. Venäjän kovat otteet energiapolitiikassaan ensiksi Ukrainan ja sitten Valko-Venäjän kanssa ovat luoneet hyvää kasvupohjaa huolestumiselle. Neuvottelut EU:n ja Venäjän yhteistyösopimuksesta pitäisi saada alkamaan, mutta ilman yhteisymmärrystä energiapolitiikasta ei tule mitään. Kaasukartellin haamulla Moskova saattaa hyvinkin pyrkiä hankkimaan etuja kädenväännössä EU:n kanssa.
Tehokkaan kaasukartellin muodostamiselle on monia esteitä. Kaasun tuojamaat turvautuvat epäilemättä vastatoimiin. Lisäksi kartellin muodostamiselle on teknisiä esteitä. Kaasun varastointi on hankalaa ja kallista, eikä kaikilla tuottajamailla ole edellytyksiä kaasun nesteyttämiseen, mikä helpottaisi kuljetuksia. Yleensä maakaasun toimittaminen onnistuu parhaiten lyhyillä etäisyyksillä.
Nyt Venäjä pyrkii vahvistamaan pääsyään Länsi-Euroopan markkinoille rakentamalla yhteistyössä saksalaisten kanssa kaasuputken Itämeren alitse. Suunnitelma on herättänyt voimakastakin arvostelua Saksassa sisäpoliittisista syistä ja itäisen Keski-Euroopan maissa niiden maakaasun kuljetuksia koskevien valvontamahdollisuuksien heiketessä. Kaasupolitiikka tulee lähivuosina olemaan keskeinen tekijä EU:n ja Venäjän suhteissa sekä kehitettäessä unionin jäsenmaiden energiahuoltoa ja sen turvallisuutta.