Kun äiti puki Zahran ensimmäistä kertaa Afganistanissa peshawarilaiseen lastentarhaan poikien koulupuvussa, muut lapset keksivät sen muutaman päivän päästä.
– Katsokaa, katsokaa, lapset huusivat pöydällä seisovalle Zahralle. Hän alkoi itkeä, mikä vain yllytti muita.
Joku lapsista haki opettajan, joka kutsui Zahran vanhemmat paikalle. Opettaja puhutteli vanhempia, jotka kuuntelivat läksytystä hiljaa.
Poikien koulupukuun puettu lapsi oli nimittäin tyttö.
Bacha posh, pukeutunut kuin poika, tarkoittaa ilmiötä, jossa perheen tyttölapsi kasvatetaan poikana. Ilmiö tunnetaan myös ainakin Pakistanissa ja Iranissa.
Sitä tutkinut ruotsalaistoimittaja Jenny Nordberg kirjoitti aiheesta Kabulin tyttöjen salaisuus -kirjan, joka julkaistiin suomeksi helmikuussa.
Nordberg vierailee tänään Suomessa kertomassa ilmiöstä.
Siinä vanhemmat pukevat tyttärelleen pojat vaatteet, leikkaavat tukan lyhyeksi ja kasvattavat hänet poikana. Ennen murrosikää he muuttavat pojan takaisin tytöksi. Zahra on yksi heistä.
Pojatonta perhettä pidetään Afganistanissa vajavaisena.
Jatkuvassa sotatilassa olevassa maassa poika suojelee vanhempiaan ja huolehtii perheen turvaan sodan alta. Afganistanissa ei ole sosiaaliturvaa tai hyvää terveydenhuoltoa, joten pojat turvaavat perheen tulevaisuuden.
Äiti Asma ja Isä Samir pukivat lapsen aluksi pojaksi, koska se tekee uskomusten mukaan seuraavasta vauvasta pojan. Kaksivuotiaana Zahrasta tuli siis poika. Taika tehosi, koska sen jälkeen äiti synnytti neljä elävää poikaa.
Melkein 10 vuotta myöhemmin lastentarhan nöyryytyksen jälkeen Kabulissa Zahra, 15, näyttää tyylikkäältä nuorelta mieheltä. Hän katsoo Nordbergiä rohkeasti silmiin toisin kuin afgaanitytöt, jotka laskevat katseensa.
Mutta nyt perheellä on ongelma. Pojiksi muutetut tytöt täytyy muuttaa takaisin tytöiksi hyvissä ajoin ennen kuin heistä tulee naisia. He eivät saisi olla tekemisissä vieraiden poikien tai miesten kanssa, jotta heidän neitsyytensä ja siveytensä ovat turvassa avioliittoa varten. Siinä on kyse koko perheen kunniasta.
Nordbergin tavattua Zahran, teini liikkui harmaalla alueella. Hän ei muista aikaansa tyttönä eikä hän halua muuttua afgaaninaiseksi.
Hän haluaa käydä töissä, päättää omista asioistaan eikä halua perhettä.
– Tahdon olla aina vain poika, poika, poika, hän sanoi Nordbergille, joka kertoo siitä kirjassaan.
Kun tytöt teljetään neljän seinän sisään, Zahra liikkuu perheestä eniten kodin ulkopuolella: asioilla, räätälillä ja basaarissa.
Hän näkee itsensä tyttönä tai poikana tilanteen mukaan. Äiti sanoo Zahraa tytöksi, mutta naapurit pojaksi.
Hän inhoaa huiveja, pitkiä paitoja ja varsinkin rintaliivejä eikä suostu käyttämään niitä. Lopulta Zahra pitää silti tyttöjä kyvykkäämpinä.
– Tytöt ovat älykkäämpiä kuin pojat, koska he työskentelevät enemmän kotona ja osaavat tehdä useampia asioita. Miehet sopivat erilaiseen työhön. On heilläkin älyä, mutta he eivät osaa kovin monia asioita. Naiset osaavat tehdä kaikkea mitä pojatkin. Tiedän sen, koska niin minäkin teen. Miehet eivät osaa tehdä naisten töitä.
– Naiset osaavat olla myös miehiä. Niin kuin minä, hän kertoi ruotsalaistoimittajalle.
16-vuotiaana Zahran kuukautiset kuitenkin alkoivat. Hän kävi usein vessassa, pesi vaatteitaan ja rukoili vuodon loppumista, kunnes äiti löysi hänen tahraiset alusvaatteensa. Äiti lohdutti, että verenvuoto on normaalia, ja nyt hän voi saada lapsia, mutta Zahra vain vaikeroi.
Nyt hän on usein kiukkuinen ja uhkaa lähtevänsä ulkomaille sukupuolenkorjausleikkaukseen tai muuttavansa Yhdysvaltoihin. Afganistanin passilla on kuitenkin hankalaa saada viisumia minnekään.
Nordberg tapasi Zahran perheen viime viikolla Kabulissa.
– Hän on edelleen poika, 17 tai 18 vuotta, mutta käy tyttökoulua. Ainoa myönnytys on, että hän on antanut tukkansa kasvaa vähän. Hän on surullinen ja huonossa kunnossa. Vanhemmat painostavat häntä palaamaan tytöksi, eikä hän halua sitä. Aiemmin hänellä oli enemmän energiaa ja itseluottamusta, mutta nyt hän on surullinen eikä näe juuri tulevaisuutta itsellään. Kaikki afgaanit ovat nyt todella epävarmoja tulevaisuudestaan.
Lue lisää huomisesta lehdestä.
