Amerikkalaiset ja eurooppalaiset tiedemiehet käyvät paraikaa tiukkaa kisaa siitä, kuka onnistuu ensiksi löytämään ns. Higgsin hiukkasen. Kilpailua värittää tieto siitä, ettei välttämättä koko etsinnän kohdetta ole edes olemassa.
Pientä kohdetta etsitään isoilla työkaluilla eli hiukkaskiihdyttimillä. Euroopan ase on Sveitsin Cern-tutkimuslaitoksen kiihdytin, amerikkalaisten taas Illinois'ssa sijaitseva Fermilabsin Tevatron.
Kilpailu oli jo ratkeamassa vuonna 2000, kun Cern oli lähellä löytää Higgsin. Laitoksen kiihdytin piti kuitenkin purkaa uuden tieltä ennen onnistumista.
Koska Cern saa uuden kiihdyttimen käyttöön vasta 2007, oli etulyöntiasema hetken amerikkalaisryhmällä. Mutta myös he ajautuivat ongelmiin, ja tutkijat arvioivat Higgsin säilyttävän salaisuutensa vielä muutaman vuoden.
Olematon Higgs?
Higgsin hiukkanen on siitä outo veijari, ettei sen olemassaolosta ole muuta todisteita kuin päättelyketju, jonka mukaan sen olisi syytä olla - muuten fysiikka ajautuu vaikeuksiin.
Ongelmat alkoivat, kun protonien, neutronien ja elektronien jatkoksi havaittiin vielä pienempiä aineen osia, kuten kvarkkeja ja leptoneita. Pulmana on, että niiden pitäisi olla massattomia, mutta massaa niillä näyttäisi silti olevan.
Päätelmäksi tuli, että niiden välissä olevan tilan täyttää raskas aine, joka muodostuu hiukkasista, joita alettiin nimittää Higgsin bosoneiksi. Joten, jos Higgsin hiukkaset löydetään, atomimalli ja fysiikan perusta säilyvät koskemattomana.
Jos tutkijat päätyvät siihen, ettei Higgsejä ole olemassakaan, avautuu huikeita näkymiä uusille teorioille: kenties on olemassa jotain korkeampia ulottuvuuksia joita emme havaitse, tai jopa rinnakkaisia maailmankaikkeuksia.
