Vauhdilla vaurastuvien maiden, kuten Venäjän, Kiinan ja Intian, asukkaat ovat alkaneet suosia kasvisravinnon sijasta liha- ja maitotuotteita. Kulutusvalintojen muutos vaikuttaa keskeisesti ruuan hinnan maailmanlaajuisen nousun taustalla. Kysynnän kasvu ja tarjonnan niukkuus ovat nostaneet muun muassa maidon maailmanmarkkinahintaa.
Köyhimmät maat pyrkivät nyt lisäämään omaa ruuan tuotantoaan, ja lisääntyvän tuotannon pitäisikin helpottaa hintapaineita tulevaisuudessa.
Toisaalta, Kiinan oman kotieläintuotannon lisäys heijastuu rehuviljan kysyntään. Kiina ostaa nykyisellään puolet maailman soijarehusta, joka on tärkein eläinten valkuaisrehu.
Kovimmin hintojen kallistuminen kolhaisee köyhien maiden asukkaita, joiden ravinto koostuu pitkälti viljatuotteista. "Viljojen hinnat ovat nousseet kaikista eniten", PTT:n tutkimusjohtaja Perttu Pyykkönen toteaa.
Kehittyvien maiden väestö on sikälikin hankalassa asemassa, että se joutuu käyttämään rahoistaan suuremman osan ruokaan kuin kehittyneiden maiden asukkaat.
Suomalaiset suosivat pitkälle jalostettuja elintarvikkeita, joiden hintaa nostaa raaka-aineiden kallistumista enemmän kustannusten, muun muassa palkka- ja energiakustannusten, kohoaminen elintarvikeketjussa. Raaka-aineiden osuus on keskimäärin alle viidennes ruuan kokonaishinnasta.
Viljan hintaa on osaltaan nostanut viljelyalan puute, kehnot sadot, viljelyalan käyttö bioenergian tuotantoon ja myös spekulatiivinen raaka-ainekaupankäynti.
"Viljavarastot ovat käyneet erittäin pieniksi. Hintapiikkejä ei voida varmuusvarastoista tasata, joten hintaheilahtelu on voimakasta", Pyykkönen toteaa.
Monet viejämaat ovat ryhtyneet säännöstelemään elintarvikkeiden raaka-aineiden vientiä, jotta syötävää riittäisi kotimaassa, eivätkä hinnat nousisi kattoon.
Jos maailmalla saadaan normaaleja satoja, niin ruuan hinnannousun pitäisi tasapainottua, Pyykkönen uskoo.
Yleisesti odotetaan, etteivät raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat enää suuresti nouse.
