Ruoka-automaattia kokeillaan taas

Pakastimesta, kiertoilmauunista ja tietokoneesta koottu laite hyrisi 200 koekäyttäjän kodissa pääkaupunkiseudulla vuonna 2002. Sen tavoitteena oli korvata kunnalliset ateriapalvelut.

"Laitteesta ja ideasta pidettiin, mutta tekniikka petti, eikä jatkorahoitusta tuolloin saatu", kertaa automaatin kehittäjä Jukka Penttinen.

"En muista, miksi hankkeesta silloin luovuttiin, mutta useimmiten ne kaatuvat siihen, että ovat hankalia tai kalliita käyttää ja suuremmalle ryhmälle sopimattomia", sanoo Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen.

Penttinen ei ole kuitenkaan luovuttanut. Menumat, joksi laite aikanaan nimitettiin, on taas ollut kokeiltavana. Helsingissä kokemuksia on kerätty 50 asiakkaalta ja loppuraportti on valmis. "Nyt tekniikka toimii. Asiakkaat ovat tykänneet. Automaatti vastaa niihin tarpeisiin, joita itsenäisesti asuvilla vanhuksilla on", Penttinen sanoo.

Hän on saanut taakseen rahoittajaryhmän ja markkinointiin valmistaudutaan parhaillaan.

Vanhushuollossa uusien palvelujen tarve kasvaa ja vaatimustaso nousee. Monenlaista apuvälinettä, valvonta- ja ohjauslaitetta on tekeillä. Asialla ovat niin yliopistot kuin ammattikorkeakoulutkin.

Ihmistä tarvitaan

Tekniikkaa huudetaan avuksi, kun on pulaa rahasta ja hoitohenkilökunnasta.

Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma ainakin on nähnyt sen keinoksi säästää hoitokustannuksissa.

"Tekniikka on renki", muistuttaa professori Sirkka-Liisa Kivelä Turun yliopistosta. Hän on kuullut Penttisen koneesta, mutta ei lämpene sille. "Ei se kuitenkaan korvaa auttavia käsiä. Jonkun se ruoka-automaattikin on täytettävä."

Projektipäällikkö Lea Stenberg Vanhus- ja lähimmäispalveluliitosta kysyy, onko kehitystyössä otettu riittävästi huomioon vanhusten tarpeet. "Tuo menumat on hyvä esimerkki. Valtavasti työtä ja resursseja sen kehittelyyn on käytetty ja missä se on nyt? Miksei se lähtenyt hyödyttämään ihmisiä?"

Stenbergin johtama Käkäte-, eli käyttäjälle kätevä teknologia -projekti pyrkii kokoamaan listaa vanhusteknologiassa häärivistä toimijoista ja hankkeista. Tarvitaan myös menetelmiä, joilla vanhusten tarpeet ja toiveet saatetaan laitevalmistajien tietoon.

Jukka Penttinen on selvittänyt vanhusten tarpeita ja toiveita. "Vanhukset haluavat asua mahdollisimman pitkään kotona ja selvitä itsenäisesti päivittäisistä askareista. Kykyjen heiketessäkin heillä on oltava oikeus ja mahdollisuus saada valita ruokansa ja ruokailuaikansa. Ruuan on myös täytettävä hygieniavaatimukset."

Tekniikalle haaste

Tutkija Panu Harmo Aalto-yliopistosta ohjaa opiskelijaprojekteja, joissa kehitetään vanhusten tietokonepohjaista kotivalvontaa. Hänkin on seurannut Penttisen ponnisteluja menumatin parissa. "Se on useampaan otteeseen alkanut ja tyssännyt. Mielestäni se todistaa, että on otettava huomioon monta muuta näkökohtaa kuin tekniikka, kun näitä laitteita kehitellään."

Harmo näkee vanhusteknologian haasteena, jossa on tilaa hyvin monentasoisille tekniikoille ja sovelluksille. "Niiden pitäisi olla tarvelähtöisiä, helppokäyttöisiä ja edullisia." Samaa mieltä on Oulun seudun ammattikorkeakoulun hyvinvointiteknologian yliopettaja Manne Hannula. Hänen johdollaan tutkitaan ja kehitellään käytännön tarpeista lähtenyttä vanhusten hoitoideaa. Ei kuitenkaan ruoka-automaattia.