Tämä puolestaan rakentuu toimivan koulujärjestelmän ja tasokkaan yliopisto- ja korkeakouluopetuksen luomalle perustalle.
Opetuksen voimavaroista käydään koko ajan kovaa kädenvääntöä. Valtiontalouden näkymät eivät lupaa uutta hyvää jaettavaksi. Oppilaitokset joutuvat lunastamaan paikkansa ja osuutensa yhteisestä kakusta aikaisempaa kovemman kilpailun kautta.
Yliopisto- ja korkeakoulumaailmassa ollaan kovaa vauhtia ottamassa askeleita uuteen suuntaan.
Kun yhteiskunta toisaalla keskittyy suurempiin organisaatioihin, mistä aluehallinnon uudelleen järjestäminen ja kuntaliitokset sekä eri palvelujärjestelmien keskittämiset ovat osoituksena, heijastuu sama keskittämisusko myös yliopistomaailmaan.
Taustalla painaa tarve löytää keinoja lisätä huippututkimusta. Tähän ajatellaan päästävän keskittämällä voimavaroja ja panemalla oppilaitosten tekemisiä tärkeysjärjestykseen sekä leikkaamalla vähemmän tärkeäksi arvioituja tehtäviä pois.
Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen teki rohkean aloitteen yliopiston avajaisissa maanantaina esittämällä, että korkeakoulujen ja yliopistojen pienet yksiköt lakkautettaisiin.
Nykyisillä rakenteilla kun ei voida elää kustannustehokkaasti.
Kaikkiaan noin 130 yksikössä annetaan yliopisto- tai ammattikorkeakouluopetusta. Lajusen mukaan yksiköiden määrä voitaisiin pudottaa viiteenkymmeneen. Tällöinkin vaikutus koskisi vain noin kymmentä prosenttia korkeakoulujen koulutustarjonnasta.
Esityksen tekee rohkeaksi se, että se nousee alueelta, jossa yliopiston toimintaa on tietoisesti Lajusen valtakaudella viety maakuntaan. On puhuttu yliopiston kolmannesta tehtävästä, yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.
Oulun yliopisto on jo leikannut omia toimintojaan sulkemalla opettajankoulutuksen Kajaanissa. Tästä nousi melkoinen aluepoliittinen kärhämä. Sama taistelu on luvassa kaikkialla, missä leikkauksia tehdään.
Osa Suomen yliopistoista ja korkeakouluista on syntynyt aluepoliittisin päätöksin; myös Oulun yliopisto aikoinaan. Kukaan ei voi väheksyä yliopiston merkitystä paitsi Oulun kaupungille myös koko entiselle Oulun läänille.
Yliopisto on säteillyt viisautta ja vaurautta ympäristöönsä.
Onko niin, etteivät yliopistojen ja korkeakoulujen sivutoimipisteet toimi samalla tavalla?
Supistusten seurauksia arvioitaessa on syytä pohtia, mitä tämä merkitsee yhteiskunnalliseen vaikuttavuuden kannalta. Vai onko sillä merkitystä aikana, jolloin väki vanhenee ja keskittyy keskuksiin?
Toimintojen keskittäminen tähtää kilpailukyvyn turvaamiseen.
Samaan aikaan on syytä pohtia, mitä muuta voitaisiin tehdä. Esimerkiksi miten yliopistoissa syntyneet innovaatiot saataisiin palvelemaan maata nykyistä paremmin?