Useat seikat kuitenkin yllättivät minut tutkimusta tehdessäni. Ne liittyivät fyysisen väkivallan raakuuteen ja brutaalisuuteen. Seksuaaliseen väkivaltaan on usein liitetty seksuaalisen teon määritelmässäkin esiintynyt ajatus siitä, että tekijä tavoittelee "seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä". Raiskausrikokset kuvastavat aivan jotain muuta.
Uhreja on kuristettu, tapettu, uhattu silmien ja nenän puhkomisella, heitelty seinään ja aiottu heittää parvekkeelta alas. Kysymyksessä ei ole ollut mikään romanttinen seksin tavoittelu, vaan raaka väkivalta ja halu nöyryyttää toista ihmistä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla.
Jotkut näyttivät myös sekoilevan seksinsä kanssa aivan täydellisesti. Tällaisia tapauksia löytyi ennen kaikkea mielentilalausunnoista, jotka yleensä keskittyivät hyvin väkivaltaiseen seksiin. Uhreina saattoi olla myös aivan pieniä lapsia. Kaikkeen tottuneet sosiaaliviranomaisetkin kohtasivat sellaista käyttäytymistä, jota eivät aluksi uskoneet voivan todellisuudessa tapahtua.
Ihmisten eroottisella mielikuvituksella ei ilmeisesti ole rajoja. Niinpä tässäkin tutkimuksessa uhrien ikä vaihteli alle vuoden ikäisestä lapsesta lähes 90-vuotiaaseen vanhukseen.
Lasten raiskausten sisällyttäminen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevaan säännökseen on tavallaan törkeän rikoksen piilottamista nimikkeeltään liiankin positiivisia mielikuvia herättävään pykälään. Meillä ei ole oikeaa nimikettä lasten raiskauksille.
Tutustuin tutkimuksessani menneiden vuosisatojen rikosoikeudellisiin ajatuksiin. Ei voi olla ihailematta sitä historian ja filosofian tuntemusta, mikä valistuksen ajan ajattelijoilla oli. He pohdiskelivat avoimesti ja monipuolisesti sitä, mitä ja kenen intressejä rikosoikeudella pitäisi suojella.
Tämän seurauksena esimerkiksi vuoden 1743 lain raiskaussäännös kattoi sekä mielisairaiden että lasten raiskaukset. Jotkut olivat myös sitä mieltä, että nukkuvankin voi raiskata, koska voihan nukkuvalta varastaakin.
Tässä mielessä 1700-luvulla oltiin jo paljon edellä nykyistä vuonna 1998 voimaan tullutta rikoslain 20 lukua, sillä vasta nyt oikeusministeriö on tullut siihen johtopäätökseen, että raiskaussäännöksen tulisi kattaa myös tiedottomassa tilassa olevat uhrit. Mallia haetaan Ruotsissa vuonna 2005 tehdystä muutoksesta.
Oikeusministeriö esitti myös juuri ilmestyneessä mietinnössään rangaistuksen korottamista lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja sukupuoliyhteyden mainitsemista törkeässä tekomuodossa. Tässäkin suhteessa vuoden 1734 lain rangaistussäännös oli selkeämpi, kun se lakonisesti vain mainitsi, että raiskauksen kohteena voi olla alle 12-vuotias lapsi.
Rikosoikeuden kannalta oleellista on tietysti erottaa lievät ja törkeät teot toisistaan. Tässä suhteessa rikoslain säännökset eivät toimi niin kuin niiden pitäisi. Kaikki törkeänä raiskauksena tuomitut teot olivat todella törkeitä, mutta niin olivat monet niin sanottuina tavallisina raiskauksina tuomitut teotkin.
Rangaistuskäytäntöön on osaltaan vaikuttanut päätösten salaisuus. Tuomioistuimet määräävät jutut automaattisesti salaisiksi aina, kun sana "seksuaalisuus" esiintyy jutussa.
On kuitenkin muistettava, kenen intressejä salassapitosäännöksillä suojellaan. Niillä on tarkoitus suojella ennen kaikkea rikoksen uhrin intimiteettiä eikä rikoksia sinänsä."