Tieverkon kunnossapito on raakaa hintakisaa, jossa alueet jaetaan viiden ison urakoitsijan kesken. Ely-keskus ei kerro viime viikon kalustovajauksen syytä.
Aurauksen lähtökynnyksen pitäisi olla kaksi senttiä lunta ylimmissä hoitoluokissa.
Käsite normaalista talvikelistä hakee jälleen rajojaan. Tienkäyttäjän linjalle on annettu viime viikkoina runsaasti palautetta myös Oulun seudulta.
Viime viikolla ely-keskus ilmoitti, että Siikalatvan, Pyhännän, Kärsämäen, Pyhäjärven ja Haapajärven alueella on ongelmia tiestön kunnossapidossa kalustovajauksen takia. Lunta ja polannetta ei ehditty poistaa laatuvaatimusten mukaisesti.
Alueen urakoitsija on YIT-Rakennus Oy.
Ely-keskuksen kunnossapitovastaava Kari Parikka ei halua kertoa kalustovajauksen syytä.
– Se oli yllättävä tilanne, mutta nyt kaikki on taas normaalisti.
Ely-keskukset ostavat teiden kunnossapidon 79 urakka-alueelle, joissa tiekilometrimäärä vaihtelee 550:n ja 2 200:n välillä.
Sopimukset ovat yleensä viisivuotisia. Yhtä aluetta lukuun ottamatta urakat ovat viiden ison toimijan hallussa. Ne käyttävät lukuisia aliurakoitsijoita.
– Tarjoajista valitaan ne, jotka täyttävät asetetut normit. Sen jälkeen avataan hintakuoret ja halvin tarjous voittaa. Raakaa hintakisaa se on. Tosin, jos tarjous on epäilyttävän halpa, selvitämme tarjoajan toimintaedellytyksiä lisää.
Kuorma-auto on nykyään yleisin teiden kunnossapidon monitoimikone. Varusteina ovat auran lisäksi usein alusterä, hiekoituslava ja suolauslaitteet.
Tiekarhuksikin kutsuttavia tiehöyliä löytyy jokaiselta urakka-alueelta, mutta tien päällä niitä näkee kovin harvoin. Tehottomaksi moitittu kuorma-auton alusteräkin on kuitenkin Parikan mukaan osaavissa käsissä kelpo työkalu.
Ylimmissä hoitoluokissa tiellä saa olla lunta enintään neljä senttiä ja sohjoa kaksi senttiä. Aurauskynnys ylitetään eli auraamaan lähdetään ohjeiden mukaan silloin, kun lunta tai sohjoa on puolet näistä määristä.
Kolmannen hoitoluokan tiellä on siedettävä kymmenen senttiä lunta ja viisi senttiä sohjoa. Auraa joutuu odottamaan joskus kauan. Luokituksen mukaan keli voi tällaisilla teillä olla vaikeissa sääoloissa ongelmallinen useiden tuntien ajan, joten ajaminen vaatii erityistä varovaisuutta.
– Yleensä alueen pääurakoitsija antaa lähtökäskyn, joskus aliurakoitsija voi päättää lähdöstä itsenäisesti.
Myös Oulun seudun tiestön kunnossapitoa urakoivan YIT-Rakennus Oy:n työpäällikkö Kari Tolonen kertoo, että palautetta teiden kunnosta tulee melko paljon Tienkäyttäjän linjan kautta.
– Palautteissa todetut asiat tarkastetaan. Joskus ne johtavat toimenpiteisiin tiellä, joskus ei.
Tolosen mukaan kuorma-auto alusterineen pystyy polanteeseen.
– Tosin tekijöitähän on monenlaisia.
Tiessä voi Tolosen mukaan olla polanneuria, eikä kunnossapidon kriteereitä silti rikota.
– Se riippuu tien talvihoitoluokituksesta, johon puolestaan vaikuttaa liikennemäärä.
Tolonen kokee, että ely-keskus valvoo urakoitsijan työtä tarkkaan. Valvontaa ja pistokokeita tekevät ely-keskusten aluevastaavat ja yksityiset konsultit.
– Jos ehtoja ei täytetä, sanktioitakin voi tulla. Työn laatu käydään läpi kuukausittain tilaajan kanssa.
"Vaaralliset urat saavat kehittyä viikkokausia"
Oulun seudulla työssään liikkuva ammattiautoilija arvostelee kovin sanoin teiden talvikunnossapitoa. Hän haluaa esiintyä haastattelussa nimettömänä.
– Oulun ympäristökuntien tiet, esimerkiksi Oulujoen pohjoispuolen tie, Liminka–Lumijoki ja Tupos–Liminka ovat ihan omassa luokattomuudessaan. Viimeksi sunnuntaina suistui Tupostiellä bussi ojaan. Siellä penkoissa näkyvät jäljet ainakin seitsemästä tuoreesta ojaanajosta.
Autoilija tähdentää, että useita ojaanajoja ovat tänäkin talvena aiheuttaneen syvät, polanteeseen syntyvät urat. Normaalin talviliukkauden kanssa kyllä pärjättäisiin.
– Urien annetaan kehittyä viikkokausia. Sitten kun jotain sattuu, uria yritetään raapia pois kuorma-auton alusterällä, mutta eihän sellainen terä pysty paksuun polanteeseen. Raapimisjälkiä syntyy, mutta polanne ja urat jäävät.