Kainuun ely-keskus tutkii parhaillaan, päätyvätkö Talvivaaran raskasmetallit pintavesistä pohjavesiin. Näytteitä otetaan kaivoista ja muualta pohjavesistä.
Se, päätyvätkö raskasmetallit pintavedestä maaperään asti, riippuu monesta seikasta.
– Merkittäviä tekijöitä ovat muun muassa maaperän vedenjohtavuus ja virtaussuunnat, eli onko virtaus pintavedestä pohjaveden suuntaan vai ei. Selvyyttä saadaan paremmin, kun tietoa karttuu, sanoo suunnittelija Elli Moilanen Kainuun ely-keskuksesta.
Maaperässä vesi virtaa huomattavasti pintaa hitaammin. Siksi pohjavedessä raskasmetallitkin leviävät hitaasti.
Talvivaaran alueella maa-aines on pääasiassa moreenimaata, jossa pohjavesi virtaa verrattain hitaasti. Saastuneiden vesistöjen varrella on kuitenkin myös muunlaista maaperää.
Talvivaaran ympäristöä ei ole luokiteltu kunnallisen vedenhankinnan kannalta pohjavesialueeksi. Ihmiselle koituvat haitat ovat pahimmillaankin marginaaliset.
– Tilanne, jossa ihmiselle saattaisi olla haittaa, voisi olla sellainen, että jollakulla on kaivo aivan altistuneen vesistön rannan läheisyydessä. Tuolla alueella ei kuitenkaan hirveän montaa kaivoa ole ja usein virtaussuunta on kaivosta vesistöön päin, Moilanen sanoo.
Raskasmetallien pilaaman maaperän puhdistaminen on hyvin vaikeaa. Haitallinen aine voidaan joutua esimerkiksi sitomaan maaperään tai hajottamaan kemiallisesti, sanoo lehtori Martin Lodenius Helsingin yliopistosta.
– Raskasmetalleja voidaan yrittää sitoa maahan vähentämällä maan happamuutta kalkilla. Tällöin aineet eivät kulkeudu yhtä helposti pohjaveden mukana eteenpäin.
Laissa on määrätty, milloin maa on niin pilaantunut, että se on puhdistettava.
