Synti seuraa us­ko­vai­sen arkea

"Olen tehnyt syntiä ja teen jatkossakin", ex-kansanedustaja Johannes Leppänen toteaa.

Ehtoollinen on sakramentti, joka suoritetaan uskon vahvistukseksi. "Sinne mennään hyvillä mielin. Synnit on jo anteeksi pyydetty ja annettu", Johannes Leppänen valistaa. Suviseurojen tähtihetki on Herran pyhä ehtoollinen, jonne vaelsi noin 27 000 ihmistä.
Ehtoollinen on sakramentti, joka suoritetaan uskon vahvistukseksi. "Sinne mennään hyvillä mielin. Synnit on jo anteeksi pyydetty ja annettu", Johannes Leppänen valistaa. Suviseurojen tähtihetki on Herran pyhä ehtoollinen, jonne vaelsi noin 27 000 ihmistä.
Kuva: Risto Rasila

Synti-sanassa on vain viisi kirjainta, mutta paljon enemmän sisällä.

Synti on yksi vanhoillislestadiolaisuuden keskeisimmistä elementeistä - ja varsinkin sen laajamittainen anteeksianto.

"Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä", kaikuu Sievinkin seurakentällä. Yleensä lause toistetaan varmemmaksi vakuudeksi kolmeen kertaan.

Herää kysymys, mikä sitten on syntiä?

"Se on sydämen luopumista Jumalasta. Ei ole olemassa listaa synneistä. Ei SRK:n johtokunta tee sellaisia listoja. Omatunto sanoo sen, milloin olet tehnyt väärin", agrologi Johannes Leppänen, 59, muotoilee.

Keski-Suomessa, Kannonkoskella asuva Leppänen on Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokouksen maallikkojäsen. Hän on myös kirkkohallituksen maallikkojäsen tulevat neljä vuotta.



Tärkein laki tulee yläkerrasta


Maalliseen valtaan Leppänen tutustui vuosina 1991-2003, jolloin hän toimi keskustan kansanedustajana. Vaikka hän oli muun muassa lakivaliokunnassa, tärkein laki sanellaan hänelle yläkerrasta.

"Olen tehnyt syntiä ja teen jatkossakin", Leppänen yllättää, "mutta vaikka se tuntuu absurdilta sanoa näin, oman kokemukseni mukaan vikaan ja virheeseen menen tulevaisuudessakin."

Ihmiset ovat heikkoja ja sortuvat syntiin, halusivatpa he tai eivät.

"Tuolla on tilaisuus. Tiedän oikean ja väärän. Sisällä tapahtuu päätös, mitä teen. Sen jälkeen tulee mieli pahaksi. Katumus iskee. Aina en heti edes tiedä tehneeni syntiä, vaan huomaan sen jälkeenpäin", Leppänen kuvaa ihmisen mielenliikkeitä.

Maallikkojäsen tunnustaa avoimesti, että esimerkiksi perhe-elämässä tapahtuu usein pieniä synnintekoja, vaikkapa huonoja sananvalintoja. Anteeksianto on tällöin korvaamaton apu.

"Tiet olisivat vaimoni kanssa eronneet monta kertaa, jos näin ei olisi."

Tämä suuri, armollinen anteeksianto poistaa elon tieltä epävarmuuden tunteen.

"Tähän päivään asti olen aina saanut anteeksi, ja lupaukset ovat sellaiset, että saan myös tulevaisuudessa anteeksi", Johannes Leppänen huokaa.



Myös alkoholiton vaihtoehto


Helsinkiläisellä pastorilla Jukka Palolalla oli lauantaina iltapäivällä ilo ja kunnia kutsua valtava suviseurakansa Herran pyhälle ehtoolliselle.

"Jeesus sanoo: ´Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.´", Palola kutsui.

Ehtoolliselle polvistui noin viiden tunnin aikana järjestäjien arvion mukaan 27 000 ihmistä, kun normaalisti suviseuroissa öylätin huuhtoo viinitilkalla alas 20 000-24 000 henkeä.

Tarjolla oli yhdessä pöydässä myös alkoholiton viinivaihtoehto niille, joille Jeesuksen veri ei alkoholillisena maistunut.

Alkoholi on yksi niistä valtaväestön elämään kuuluvista elementeistä, joista vanhoillislestadiolaiset kieltäytyvät. Myös esimerkiksi televisio-ohjelmat, ehkäisy ja homoseksuaalinen käyttäytyminen ovat pannassa.

Tällainen synnillinen, alkoholipitoinen elämä on tuttua myös ex-kansanedustajalle. Tosin sivusta seurattuna.

"Kun maljoja nostettiin, ilmoitin etten ole maljamiehiä", Leppänen hymyilee.

"Aluksi mietin, miten muut suhtautuvat ja loukkaantuvatko he, mutta ongelma poistui ajan myötä. Muut tiesivät, mistä on kysymys. Usein lähdin pois alkoholipitoisilta illallisilta", hän jatkaa.



Television puutteesta haittaa


Johannes Leppäselle on siunaantunut seitsemän lasta ja 15 lastenlasta. Hän ei usko, että nuorempi polvi kokisi vanhoillislestadiolaisuuden vievän heiltä jotain pois elämästä.

"Olen pojiltani kysynyt, eikä usko rajoita heidän elämäänsä. Vanhoillislestadiolaisuus ei estä esimerkiksi elämässä menestymistä. Se on varjeleva, ei rajoittava elementti", Leppänen näkee.

Hänen perheessään lapset katsovat koulussa opetusohjelmia televisiosta, mutta "huonekaluksi" ei näköradiota heille oteta.

"Televisio ei laitteena ole syntiä, mutta osa ohjelmista on. Emme halua joutua tilanteeseen, jossa valvomme koko ajan, mitä lapset katsovat. Huh, huh, mikä vaiva", Leppänen tuumaa.

Hän on itsekin katsonut televisiota, eikä pidä sitä omituisena asiana. Päinvastoin hän kokee, että lapset ovat kuitenkin menettäneet jotain.

"Television katsomattomuus on ollut haitaksi, sillä lapsiemme kielitaito ei ole kehittynyt yhtä hyvin kuin televisiota katsoneiden lasten."

Mainos
Kalevan pelit

Pelaa Kalevan digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä