Pulkkilalainen Vili Lemmetyinen kohtasi elämänsä yllätyksen retkeillessään torstaina Pulkkilassa.
”Istahdin siinä kannonnokkaan ja kuuntelin käen kukkumista. Istuin varmaan parikymmentä minuuttia, ja matkin käkeä kouran silmään kukkuen”, Lemmetyinen kertoo.
Yhtäkkiä hän kuuli erikoisen äänen.
”Ihan kuin kanahaukka olisi huutanut, sellaista riikkumista, korkeaa vinkumista”.
Ääni herätti Lemmetyisen mielenkiinnon ja hän alkoi kulkea ääntä kohti. Pian ääntely loppui, yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin.
”Olin kuitenkin saanut paikannettua äänen tiheiden kuusien juurilla. Aloin kiertää kuusia ja huomasin liikettä. Siinähän se ilveksen pentu makoili, kuusien katveessa”, Lemmetyisen kuvailee.
”Hämmästyin aivan totaalisesti, että tällaiseenkin voi törmätä! Ja tuskin toista kertaa ilveksen pentuun törmäänkään”, hän arvelee.
Pentu oli Lemmetyisen arvion mukaan vasta parin viikon ikäinen, ”parin miehen nyrkin kokoinen”. Silmät pikkuilveksellä olivat vielä ummessa.
”Siinä oli noin neliömetrin kokoinen paikka, jossa emo oli synnyttänyt pennun ja hoitanut sitä. Pentu makasi tämän makoilupaikan vieressä mättäänkolossa”, Lemmetyinen kertoo.
Pennun emoon hän ei törmännyt.
”Se oli varmaan saalistamassa”, Lemmetyinen tuumii.
