Kirjoittelu verkossa sai alkunsa oululaisen Teuvo Tuppuraisen Kalevan Lukijalta-palstalla julkaistusta mielipidekirjoituksesta 31. tammikuuta.
Pakkasmuistoja armeija-ajalta 1966 -kirjoituksessa Tuppurainen kertoo palelluttaneensa kaksi varvasta Oulujärvellä järjestetyssä sotaharjoituksessa 40 asteen pakkasessa. Hän arvioi, että tuolloin 300 miestä sai paleltumavammoja - osa vammoista johti amputoimisiin.
"Kai se sääennustus meni jotenkin pieleen ja hirmupakkanen iski yllättäen kun miehet olivat maastossa", pohtii nimimerkki "Muistitietoa löytyy" Juttutuvassa.
Paleltumisvammoja on tullut sotaharjoituksissa sen jälkeenkin. Lukija kirjoittaa poikansa palelluttaneen nenänsä Sodankylässä 80-luvun puolessa välissä.
Osallistu keskusteluun Juttutuvassa!
Kommentoi
Talvella -76 sotaharjoituksissa paleltui pari varvasta rakkuloille,tunto palasi vuosien kuluttua. Syksyllä saatuja nahkasaappaita nr : 43 isompia ei löytynyt enää varusvarastolta ,kaikki oli jo vaihdettu. Yhdet villasukat juuri mahtui saappaisiin .Ryhmän alikessulta meni välillä nokanpää valkoiseksi ,minun piti heti varoittaa kun huomasin. En tiedä ,paljonko lienee pakkasta ollut mutta niihin varusteisiin nähden liikaa. Kajaaniin kasarmille tuli vielä myöhään keväämmällä yksi mustavarpainen luovuttamaan varusteita. Esitteli meille nahattomia mustia paleltuneita varpaita, eikä kuulemma ollut ainoa. Nyt 57v , pärjäisin omilla talvisaapailla paljon paremmin niillä pakkaslukemilla.
Jos ei mies pakkasta kestä voi muuttaa ruattiin ja alkaa peräkammarin lämmittäjäksi
Ilmeisesti kaupunkilaisille pitäisi olla oma asepalveluksensa, kun eivät kerta kaikkiaan näytä asfaltin ulkopuolella pärjäävän.
nevö forget: samassa paikkaa tuli 98 talvella oltua ja oli prkl vieköön kylymä! -35 joka päivä ja ei palellu ko vähä sormia...kaks isua telttaa päälekkäi ja kamina punahehkuun kokoajan, hyvin tarkeni! ei tullu 2vk:n joukkueelle ainuttakaan paleltumaa eikä etes valitettu vaikka hernekeitto tuli jäisenä kalikkana ämpärissä lounaaks mitä sitte puukolla hakattiin pakkiin...
joku vaan, teillä oli varrustus ihan eri luokkaa, kuin leirillä 1976 jolloin varustus oli kesäkamppeita sinun aikasi varustukseen verrattuna. Jäi tuolta pois, että silloin oli automiehillä kokeilussa vuorelliset kegät. Yöt ja päivät oltiin sanmoissa kamppeissa ja makuupusseista ei ollut tietoakaan. Kukaan ei valittanut, kun paremmasta ei ollut tietoa. Niin paitsi niistä automiehen paremmista kengistä :) Tosin se kova pakkanen oli " seisovaa" eikä viimaista, niinkuin täällä Oulun kulmilla aina.
Asepalvelusaika sujui aika leppoisasti ja ilman ongelmia pakkasen kanssa. Ihan samoilla konsteilla kuin siviilissäkin ollessa. Ulkona oltiin paljon mutta lomilta tuli otettua matkaan läskiä jota sitten tiristeltiin kaminan päällä ja kastettiin näkkäriä rasvassa. Naaman pesu lopetettiin samalla kun kalenterilehteä käännettiin lokakuulle niin ei tullut paleltumia naamaan.
Missä sitä sitte palellaan kun juttutupalaisille niin rakkaat puolustusvoimat on lakkautettu ja ulkoistettu NATO:lle? Eikö enää kuulla sankari / selviytymistarinoita pakkasherroilta ja muilta herroilta?
2001 sodankylässä meni 50 pakkaset rikki ja ei tullu paleltumia että pikkusen on varusteet ja varusteiden huolto parantunut tuolta 60 luvulta jos nykyään tulee paleltumia ni on oma vika ei ole pukeutunut oikein tai ilmoittanut asiasta tarpeeksi aikaisin että saataisiin jätkä lämpimään toki ne tuskin nykyään nuo veispuukilla kasvaneet kestää edes sitä 10 astetta pakkasta kun ei koneellakaan oo kylmä..
PsVP 1/96 oli alokasleirillä Taivalkoskella Maijanlammella. Pakkasta kovimmillaan -42 astetta. Hyvin tarettiin. Omassa joukkueessa ei ainoatakaan paleltumaa. Oltiin rautaa!
Muistuu pakkasista mieleen armeijan cooperitesti, oli -29 kun juostiin vihreissä verkkareissa testiä. Sisäministeriön joukoissa, Kajaanissa -88 sissikomppania. Metsäkeikkoja ja yöpymisiä ulkona oli runsaasti, oli ilma mikä tahansa aina mentiin ilman valituksia. Kyllä siellä tarkenee kun on varusteet ajan tasalla. Entisaikaan voi olla ollut eri juttu. isompia murheita.
JÄÄKÄRI LUULEE, ETTÄ AINOA IKÄLUOKKA JOKA PÄRJÄISI SODASSA OLI SE SAKKI JOKA SODASSA OLI. On aivan turhaa jankuttaa siitä sillä aivan samalla lailla suurin osa lähti sotaan pakolla, koska toista vaihtoehtoa ei ollut. Samallalailla sodassa pärjäisivät nykynuoretkin. Ja tuo venäläistebn hyökkäyspelottelun voisi jo lopettaa, sillä sitä on jatkunut armeijassa näihin päiviin asti tyyliin " vihollinen on idässä 5 km päässä" Ja sota ei tapahdu enää poteroissa pystykorvilla ampuen. Kun vertailemaan alatte, niin sanotaan näin, nykysodissa ei pärjäisi sen aikuiset ukot, koska nykyään pitää osata touhuta sellaisten laitteiden kanssa, että se ei pelkästään sotaan lähtemällä onnistukaan..
Saapumiserä 1/99 astui palvelukseen 4.1.1999 lähes koko alokas ajan oli kovat pakkaset 25-51 astetta. Palvelus sujui lähes normaalisti mitä nyt joitakin paleltumia tuli kun esim oltiin ampumaleirillä sarjojärvellä teltassa yötä ja pakkasta oli joka yö yli -40 välillä n.-50 ja ammunnat ammuttiin. Kylymää oli ,mutta jäipähän mieleen.
Kuiva, tyyni-pakkaskeli -30 c --ei ole iso ongelma , vaan kosteat kengät, nailonsukat ihoa vasten ym. Huolimattomuus pukeutumisessa, tietämättömyys olosuhteista. Kunto. Liikkumattomuus esim ajoneuvojen kyydissä avolavat, hiihtohinaus, kelkat.. Joukkojen johtajat vastaavat ettei sotilaille aiheuteta vammoja harjotuksen aikana.Tarvittaessa harjoitus keskeytetään, toimintaa rajotetaan. Järettömiä käskyjä ei totella. Vielä olisi kanttia lähteä reissuun, Pohjoseen Oulun pataljoona...Pstk. Kriisi-sotaaika on asia erikseen. Eri laki-säännöt voimassa. Nälkä, kylmä opettaa...
Mä nuolasin pakkasella vahingossa rynkkyä ja huulet jääty kiinni. Sain kuntosuusloman ku kappari luuli että huulivammat tuli suojaan syöksyessä.
Kaikkien valittajien pitäisi muistaa, että sitten kun pilliin puhalletaan, ei katsota lukemia mittarista vaan puolustaudutaan! Venäläinen saattaa hyökätä vaikka -40 asteen lämpötilassa, ja siihen on pakko varautua. Moni nykynuori ei varmaan olisi pärjännyt talvisodassa.
En nyt oikein ymmärrä tätä hössötystä kun omille alokkaille pidettiin 2000 luvun paremmalla puolella "morttileiriä" niin lämmöt heilui -30...-36 eikä kenelläkään tuntunut olevan asian kanssa ongelmia eikä mikään kenelläkään paleltunut tai muutakaan älyvapaata. Eikähän se ainoa kerta ollut kun pohjoisessa pakasti. Outoa tämä nykyuutisointi niinkuin olisi eka talvi jolloin on -30 pakkasta.
Muistoihini tuli alaluokkien koulu ajat,matkaa 2,5 km,auraamaton tie,joskus hevosen jäljet helpottivat ettei umpihangessa tarvinnut kahlata,kävellen kuljettiin,sen ajan tytöillä oli vaatetus,hame,villasukat jotka jättivät reiden pöksyjen liittymään paljaan alueen,sukkanauhat pitivät sukkia ykhäällä,mutta joka talvi tuli paleltuma jälkiä,jotka monen vuoden jälkeen vasta korjaantuivat,ja kaikki tämä siellä kylmässä Kuusamossa.Mutta sen verran se vaikutti että en ihannoi talvea,varsinkaan pimeätä aikaa,muutinkin parikymppisenä tänne hieman etelämmäs.Onneksi ei nykyisin lasten tarvitse kahlata koulumatkaa hangessa,mutta toisaalta heillä on kyllä paljon pahempi maailma kuin meillä elettävänä,meillä ei ollut aineellista hyvää,heiltä taitaa puuttua henkinen hyvä ja saavat taistella jokaisesta murusesta myös ihmisyydestä.
klo 16,00 kirjoittaa 90 luvun pärjäämisistään. Joo sulla oli lämpimät kengät ja untuvamakuupussi ja muutkin kamppeet viimeisen päälle erilaiset kuin vuonna 76, joten er pysty edes vertailemaan mihinkään.
Pakkasta oli päntiönään kun suoritin nuorna miesnä varusmiespalvelusta sisäministeriön joukoissa Lapissa. Ulkoilmaelämään (66% 330 vrksta) tottui. Koulutuksen sissitoimintaa painottavasta luonteesta johtuen meille oli jaettu hyvät varusteet. Kantahenkilökunta toimi vastuullisesti ja paleltumien syntymistä pyrittiin ehkäisemään. Esim. Kutturassa oli eräällä kertaa kovimmillaan -46 astetta pakkasta. Hiihtohinauksessa ollessa lämpötila taisi olla leppoisat -35 astetta. Lakanakankaisista lumipuvuista oli jäljellä vapaakyydin jälkeen vain narut ja pari palaa valkoista rättiä. Reissulla oltiin tyypillisesti pari viikkoa kerrallaan ja majoittuminen tapahtui sissiteltoissa. Polttopuut tehtiin aina itse, joten lämpöä tuottavaa taukoliikuntaakin oli sotimisen lomassa tarjolla. Kun lunta oli syksyllä maassa 5 cm, niin kasarmilla ollessa hiihdettiin lauantaisin ennen lomille lähtöä ryhmäkohtainen n. 15 -20 km ahkionveto/suunnistuskilpailu, jossa meidät vietiin jonnekin huitsin nevadaan ja sieltä sitten piti hiihtasta maaliin. Ja mukana oli tietysti henkilökohtaiset sekä ryhmän romppeet. Ensimmäinen ryhmä maalissa lähti suoraan kasarmille ja lomille. Ei ollut motivaatiovaikeuksia.
Kuultua keväällä -78 PohmTR:ssä: alikessu kertoi, miten edellisenä talvena (siis 77-78) miten Heinuvaarassa kämmen oli jäänyt tykin vetorenkaan ja protosisun vetokoukun väliin ja pääsi pois -40 asteen pakkasista, mikä tuntui heti isolta helpotukselta. Käsikin parani ennalleen.