Metsätyöt ovat kokeneet myllerryksen viimeisen viidentoista vuoden aikana. Ei vain siinä, että kone korvaa miehen yhä useammin, vaan myös siinä, että metsää käsitellään ikään kuin pehmeämmin. Liito-oravan havaitseminen keskeyttää hakkuut heti. Samoin kasvit, jotka viestivät erityisen tärkeäksi elinympäristöksi luokitellusta alueesta.
"Liito-oravien suhteen metsäyhtiöillä on käsijarru päällä koko ajan. Yhtiöt eivät muutaman hehtaarin hakkuun takia ota riskiä sertifikaatin menettämisestä. Se on jo niin iso taloudellinen kysymys", toteaa biologi Eero Laukkanen Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta.
"Monimuotoisuuden huomioon ottaminen on jo arkipäivää", suuren suomalaisen metsäjätin, UPM-Kymmenen ympäristöpäällikkö Päivä Salpakivi-Salomaa väittää.
Jokainen, joka on puun hankinnan kanssa tekemisissä kentällä, törmää siihen tavalla tai toisella. UPM-Kymmenessä kaikki suorittavat luonnonhoito- eli tikkatutkinnon, joksi metsämiehet sen ovat ristineet. Näin varmistetaan, että jos leimikossa on arvokasta, se osataan tunnistaa.
Jopa Suomen luonnonsuojeluliitossa annetaan varovaista tunnustusta sille, että asenteet suojelua kohtaan ovat muuttuneet suomalaisissa metsäjäteissä.
"Aika paljon tehdään", metsäasiantuntija Sini Harkki Suomen luonnonsuojeluliitosta myöntää.
"Mutta täytyy muistaa, että samaan aikaan metsätalous on tehostunut. Tahti ei riitä siihen verrattuna, että koko ajan juostaan isomman pyörän rinnalla."
Salpakivi-Salomaa myöntää, että "metsien käyttö on hirmu korkealla tasolla". Tosin hän muistuttaa, että metsäinventointien mukaan hakkuumäärä on pysynyt pienempänä kuin puun vuotuinen kasvu.
Vaikutukset näkyvät tulevaisuudessa
Päivi Salpakivi-Salomaa kertoo ympäristötekijöiden huomioimisen perustuvan kolmeen tekijään: useiden lajien uhanalaisuuteen, väärään metsänistutukseen ja asiakkaiden sekä muiden sidosryhmien huoleen metsien tilasta.
1980-luvun lopulla ilmeni, että siihenastisten metsänhoitomenetelmien seurauksena puurakenne ja puiden ikärakenne sekä lahopuiden määrä olivat muuttuneet niin paljon, että moni metsän laji oli tullut uhanalaiseksi. Metsäsektorin sisällä tajuttiin, ettei taloudellisestikaan ollut järkeä istuttaa mäntyä joka paikkaan.
Sini Harkki sanoo vaatimusten maailmalla kasvaneen ja tulleen koko ajan ratkaisevammaksi. "Puunjalostusteollisuus on kansainvälistynyt ja markkinat ovat enimmäkseen muualla kuin Suomessa. Tietysti tämä vaikuttaa."
Salpakivi-Salomaa sanoo nyt uskottavan, että säästämällä arvokkaita luontokohteita, avainbiotoopeja ja suojeltavan vesistöjä, lisäämällä lehtipuun osuutta usealla eri tavalla sekä jättämällä säästöpuita on merkitystä metsäluonnon monimuotoisuudelle.
Hänen mukaansa on jo olemassa tutkittua tietoa, että tämä myös toimii. Viimeisimmässä uhanalaismietinnössä todetaan uhanalaistumisen jo hidastuneen. Salpakivi-Salomaa uskoo nyt tehtävien toimien näkyvän pitkällä aikajänteellä.
Luonnonsuojeluaita tarvitaan
Sini Harkki väittää, ettei luonnon monimuotoisuutta saavuteta yksin nykytoimin. Uhanalaiset lajit ovat vaateliaita, ne tarvitsevat laajoja alueita. Tällaisia ainakin Etelä-Suomessa on erittäin vähän.
"Uhanalaisia lajeja täytyy tulevaisuudessakin suojella luonnonsuojelualueilla, sillä niiden elinympäristökriteerit eivät täyty suojelemalla talousmetsien erityisen tärkeitä ympäristöjä. Tavallinen metsälajiston säilyminen pystytään turvaaman talousmetsissä nyt käyttöön otetuilla ja vielä tästä kehittyvillä keinoilla."
Harkki arvioi suurten metsäyhtiöiden toimivan melko samalla tavalla. "Suomalaisen kansallismaiseman kannalta oleellista on, mitä tekee metsähallitus. Se tähtää liikkaa voittoon. Sen pitäisi enemmän tähdätä siihen, että luonnon monimuotoisuuden säilymisen lisäksi sen tehtävä on aluetaloudellinen hyvinvointi."