Pohjois-Pohjanmaan Vuoden kyläksi valitulla Livolla ei vielä edellispäivänä tiedetty tiistaina saadusta tunnustuksesta. Bussilastillinen kyläläisiä tosin valmistautui "elämysmatkalle", mutta sen sisältö ei ollut tarkasti tiedossa. Ykköset ylle -kehotuksesta moni saattoi ehkä päätellä, että jotakin juhlavampaakin oli ohjelmassa.
Kyläseuran johdon tietoon päätös toki oli saatettu ja se oli tullut yllätyksenä, vaikka vuosi olikin vierähtänyt taas puuhakkaasti monine tapahtumineen. "Jo viime vuonna paperit oli vetämässä, ja silloin valintaa uskallettiin toivoa. Mutta kun mitään ei kuulunut, ei nyt isompia odotuksia enää ollut", sihteeri Anni-Inkeri Törmänen kertoi kyläkeskukseksi muuttuneella entisellä koululla.
Koulu ilmentää hyvin kylällä henkivää yksituumaisuutta. Kymmenisen vuotta sitten lopetetun - mutta edelleen kunnan ylläpitämän - rakennuksen suojista löytyy tietotupa, elintarvikekioski, kirpputori ja suoramyyntipiste, kirjasto sekä kankaankudontahuone. Tiloissa myös yhdistykset tapaavat kokoontua ja se on vakiintunut muutenkin asukkaiden kohtaamispaikaksi.
Ei hinkua muualle
Kauppareissunsa päätteeksi kuulumisiaan vaihtamaan istahtaneet eläkeläiset tuntuivat olevan pääosin tyytyväisiä elämäänsä Livolla. Osaltaan tyytyväisyyttä on edistämässä kotiapurengas.
"Ei ole hinkua täältä minnekään. Miten olisikaan, kun on ikänsä täällä asunut. Ei tartte emännällä yksin siivotakaan, kun hänellä käy apuri kerran kuussa", entinen metsätyömies Eino Niemi naureskeli. Hän listasi hyviin puoliin myös sen, ettei kotitaloon kantaudu "pörinöitä", mikä kuulemma on joidenkin kirkolle maalta muuttaneiden ikäihmisten häiriötekijänä asumisessa.
Puoliso Irja saattaisi kylältä kattavampien palvelujen äärelle muuttaakin, mutta kun mies on ollut tiukkana, Livolla on pysytty. "Ei täällä sillä lailla mitään hätää ole, kun väki on toisiaan auttavaa sorttiakin. Mutta jos myymäläauto lakkaa liikennöimästä, tilanne voi muuttua. Meiltä on nelisen kilometriä tänne, eikä ole tuo Arjakaan sentään aina ole kuskaamassa", hän tuumi.
Vieressä istuva Arja Illikainen on Oulussa asuva entinen kyläläinen, joka perheineen viihtyy usein jokivarressa olevalla mökillä. Lähistöllä asuvaa eläkeläispariskuntaa käydään auttamassa aina tarpeen tullen.
Lehti yhdyssiteenä
Anni-Inkeri Törmänen meni välillä kyselemään tietotuvalle, miten yhdistelmätuella palkatun Silvo Tuomisen kylän nettisivuston päivitys etenee.
Tuominen pitää sivustoja ajan tasalla, mutta tarvittaessa hän myös opastaa kyläläisiä toimiston laitteiden käytössä. Lisäksi hänen vastuisiin kuuluu Livon Sanomille tulevan aineiston taittaminen ja lehden painaminen.
"Hämmästyttävän paljon tänne toimitetaan materiaalia. Viimeiseen numeroonkin kirjoituksia tuli niin paljon, että latomisen kanssa tuli jo vaikeuksia", Tuominen kertoi 40-sivuisesta julkaisusta, jota monistetaan 300 kappaletta kolme kertaa vuodessa.
Livokas päätti alkaa tehdä lehteä viime vuoden keväällä, koska kyläläiset olivat kyläsuunnitelmaa laadittaessa pitäneet sitä tärkeänä yhdyssiteenä laajahkolla alueella olevalle kyläkunnalle ja sen monille mökkiläisille. Painoksesta puolet menee kylän ulkopuolelle, aina Etelä-Suomeen saakka.
Livolaisten into tuoda kylän asioita julki tuli ilmi myös jokin aika sitten ilmestyneen kylän historiikin muodossa.
Syntyjään sotkamolaiselle Anni-Inkeri Törmäselle on sanottu, että livolaisten aktiivisuus ja yhteishenki on pitkälle perimästä kumpuavaa.
"Täällä on asuttu pitkään ja väki on paljolti myös toisilleen sukua. Yhteen puhaltamalla elämässä on päästy aina paremmin eteenpäin ja se näkyy myös kylätoiminnan vireytenä."
Välillä on ollut vaimeampaakin, mutta eräänlainen nousukausi alkoi sen jälkeen kun kylän viisi yhdistystä päättivät vuonna 2001 muuttaa maamiesseuran nimen Livon kyläseura Livokkaaksi, jolle alettiin saman tien laatia myös kyläsuunnitelmaa.
Sen viimeisimpänä hedelmänä on talkoilla aikaan saatu kyläkeskuksesta lähtevä moottorikelkkaura, joka yhtyy Syötteen viralliseen reittiin 16 kilometrin päässä Kontioharjussa.