Kuusamon poliisin tiedotteet eivät aina ole harmaata asiatekstiä silloin, jos tekstiä naputtelee vanhempi konstaapeli Mikko Salokannel. Hän löytää pienistä sattumuksista huumoria ja uskomattomia tarinankäänteitä, jotka välittyvät taitavan kirjoittamisen myötä myös tiedotusvälineisiin todellisina lukujuttuina.
Jokin aika sitten täyden kuun valaisemassa yössä seikkaillut maitotonkkamies on viimeisin Salokanteleelta lähtenyt tuotos. Yövuorossa ollut Salokannel kirjoitti tiedotteen aamuviideltä viidessä minuutissa. Tiedote meni muokkaamatta sellaisenaan useisiin uutisvälineisiin.
Salokannel tuli Kuusamoon kuusi vuotta sitten ja nyt on ollut vuoden järjestyspoliisissa. Sitä ennen hän teki töitä Helsingissä ja Jyväskylässä. "Täällä työ on paljon leppoisampaa. Esimerkiksi yhtään henkirikosta ei minun aikanani ole Kuusamossa ollut. Lisäksi täällä ihmiset vielä uskovat puhetta."
Useimmista poliisin työtehtävistä Salokannel kirjoittaa normaalin, asiallisen tiedotteen. Hän korostaa sitä, että uutisoinnissa ei saa loukata eikä pilkata ketään. "Väkisin ei voi kirjoittaa, jos ei ole aineksia. Joskus eteen tulee kuitenkin herkkupaloja, eikä mieltään voi malttaa."
Herkkupaloihin kuului tapaus rattijuoposta. Miehen auto jäi tielle, ja poliisit seurasivat jalanjälkiä suoraan rattijuopon kotiin. Mies tunki itsensä hädissään piiloon kaksiosaiseen jääkaappiin. Poliisit näkivät piiloutumisen jo ikkunasta, mutta ensin leikkisästi kovistelivat vaimoa, että missä mies mahtaa olla. Ystävällisesti poliisit sitten koputtivat jääkaapin oveen, että mies voisi jo tulla ulos.
Seuraavan päivän lehdistä oli luettavissa, että "poliisille ei kuulu, missä tunteitaan viilentää, mutta pitkäaikainen oleskelu jääkaapissa voi altistaa vilustumiselle".
Siinä, missä Kuusamon keskustassa asiakkaat ovat usein elämästä hieman syrjäytyneitä, Rukalla kohdataan ylempien sosiaaliluokkien ihmisiä. "Kaikki ovat kuitenkin samanlaisia kännissä. Liiallinen viinan käyttö aiheuttaakin useimmat lähdöt. Viinan lisäksi Rukalla työllistävät laatulomalle lähteneiden pariskuntien laaturiidat."
Näin kävi silloin, kun poliisi sai Rukalta soiton. Hätääntynyt nainen kertoi, että mies on polttanut kaikki hänen vaatteensa takassa. Saadut tiedot olivat sen verran hatarat, että mökkiä oli vaikea löytää. Erään kelomökin piipusta nouseva musta savu osoitti oikealle paikalle. Poliiseja oli vastassa lakanaan verhoutunut nainen.
Kävi ilmi, että Rukalla lomailleen pariskunnan nainen oli eksynyt toisen miehen kelkkaan. Asiasta suuttunut puoliso työnsi takkaan naisen kaikki vaatteet ja sitten myös omat vaatteensa. Siinä mukana meni myös lompakkokin pankkikortteineen. "Tällaisessa tapauksessa pitää ensin selvittää, onko tilanne jo turvallinen ja onko mitään vaaraa olemassa. Poliisilla ei toki olisi ollut pakko alkaa selvittää sitä, mistä saada parille vaatteita, mutta minusta se oli humaania."
Poliisi tarkastelee Salokanteleen mukaan asioita usein ulkopuolisena ja huomaa tapahtumissa sitten huumoria. Usein sitten itse työkeikan aiheuttanut ihminenkin tajuaa huumorin. Rukankin pariskunta ymmärsi tilanteen komiikan, kun pää oli selvinnyt.
Jokaisella poliisilla on Salokanteleen mukaan oma tapansa toimia. Hän itse haluaa olla humaani poliisinakin ja välttää liikaa virkamiesmäisyyttä. Kuusamossa poliisi kohtaa työssään useimmiten niin sanottuja vanhoja tuttuja.
"Usein huumorilla voi hoitaa keikan, jos kyse on tutusta. Pikku asioista ei kannata ärsyyntyä, eikä hoitaa työtä liian virkamiesmäisesti. Poliisi kuitenkin sanoo aina sen viimeisen sanan. Eikä aina voi eikä saa miellyttää. Jos joutuu käyttämään voimakeinoja, sitä ei voi pyydellä anteeksi."
Poliisin työtä Mikko Salokannel ei pidä työtä kummempana. "Vapaa-aikaan en ole antanut työn vaikuttaa. Närängän mökillä poromiehet käyvät kahvilla, vaikka ovat istuneet joskus toisella puolen pöytää asemalla."