Elintarviketeollisuus tarjoilee jokapäiväisen ruokamme mukana meille jo 350 erilaista lisäainetta. Vain pieni osa niistä on tarpeen ruuan säilymisen parantamiseksi -- suurin osa näistä kuluttajille tuntemattomista aineista vaikuttaa ruuan makuun ja ulkonäköön.
Vaikka peruselintarvikkeet kuten liha, munat, marjat, hedelmät ja kasvikset, maito ja sokeri eivät sisällä lisäaineita, aromivahventeilla sekä väri- ja stabilointiaineilla ryyditetty ruoka maistuu meille. Länsimaisen kuluttajan arvellaan popsivan lisäaineita 6--7 kiloa vuodessa.
MTK:n ruokakulttuuriasiamies, keittiömestari Jaakko Nuutila sanoo, ettei moni lapsi edes tiedä, miltä lisäaineeton ruoka maistuu. Maku tottuu punaisissa marinointivelleissä muhineisiin lihoihin ja valmisruokien keinotekoisiin aromeihin.
Nuutila ei ymmärrä, miksi ruuan makua ja rakennetta pitää muokata lisäainein. Itse hän ei halua koskeakaan esimerkiksi viikkoja tuoreen tuntuisena säilyvään, liki paria kymmentä lisäainetta sisältävään leipään.
Savun makua ilman savua
Nuutila on kirjoittanut esipuheen Ruotsissa paljon huomiota osakseen saaneeseen Mats Eric Nilssonin kirjan suomennokseen. Tiedätkö, mitä suuhusi panet -kirjassaan Nilsson toteaa, ettemme koskaan ole tietäneet niin vähän syömästämme ruoasta kuin nyt.
Esimerkiksi Nilsson nostaa savulihan, jonka savun maku tulee nestemäisestä aromista. Jopa grilliritilään viittaavat raidat voidaan tehdä väriaineella.
Nuutilan mukaan suomalaiset kuluttajat ottavat vielä liian kiltisti ja kyselemättä vastaan sen, mitä elintarviketeollisuus heille tarjoaa. Merkkejä muutoksesta on kuitenkin näkyvissä.
"Maailmalla osataan jo vaatia lisäaineettomia vaihtoehtoja. Uskon kyllä, että siihen suuntaan mennään meilläkin. Onhan esimerkiksi eräissä kouluruokaloissa jo luovuttu natriumglutamaattia sisältävien ruokien käytöstä."
Epäilyttäviä laatusanoja
Suomen Kuluttajaliiton elintarvikeasiantuntija Annika Marniemi korostaa kuluttajan omaa vastuuta ruokavalinnoissa.
"Peruselintarvikkeita käytettäessä lisäaineiden saanti jää vähäiseksi. Lisäaineiden nimet jäävät väkisin kuluttajalle hämäriksi, mutta pakkauksiin tarvitaan lisää tietoa ruoan ravitsemuksellisuudesta."
Ruokapakkausten kuvilla ja teksteillä yritetään luoda mielikuvia, jotka eivät välttämättä ole yhtä sisällön kanssa. Mainonnan pelisääntöjä koetellaan, kun lisäaineilla kyllästetyn ruuan yhteydessä puhutaan esimerkiksi aidosta, tuoreesta, perinteisestä, kotikeittiöstä tai mummon herkusta.
Jaakko Nuutilan mielestä joskus kyseessä on jopa kuluttajan harhaanjohtaminen. Annika Marniemen mukaan yhteistyö elintarviketeollisuuden kanssa sujuu yleensä hyvin. "Kuluttajan ei pidä kuitenkaan antautua ruokakaupassakaan mielikuvien vietäväksi", hän huomauttaa.
Elintarviketurvallisuusvirasto sekä läänien ja kuntien elintarvikevalvonta pitävät silmällä lisäaineiden käyttöä ja pakkausmerkintöjä, mutta suurin osa valvonnasta keskittyy ruuan varsinaisten terveydellisten riskien torjuntaan.
"Resurssipulaa on ollut jo pitkään. Oulun läänissä elintarvikevalvontaa tekee puolensataa henkilöä. Olisi hyvä, jos jotkut voisivat erikoistua esimerkiksi pakkausmerkintöjen valvontaan. Se on kuitenkin yhä vain tavoite", kertoo lääninelintarviketarkastaja Raisa Romppanen.