Valtakunnalliseen tietoisuuteen noussut Nils-Matti Vasaran, 43, poroaita Kilpisjärvellä on pian muisto vain. Metsähallitus on aloittanut parinkymmenen kilometrin mittaisen aidan purkamisen ja lanka-aidan pitäisi olla rullalla parin viikon kuluttua.
Laskun, jonka katoksi on asetettu 13 000 euroa, Metsähallitus lähettää Vasaralle.
"Mitäs minulla on siihen sanomista. Maksan pois. Sata poroa siihen on myytävä", Vasara laskee.
Kaksi mönkijää kuskeineen ja neljä jalkamiestä painui tunturikoivikkoon Ailakkajärven eteläpuolelta puolenpäivän jälkeen maanantaina.
Jalkamiehet koukkasivat kiveliöön, mihin konevoimalla ei päässyt ja sieltä aita lopulta löytyikin.
Rautalanka-aita oli sitaistu narulla kiinni koivunrunkoihin tai tuettu irtokepeillä. Kivikkoiseen maahan olisi turhaa yrittää tolppia pystyttääkään.
"Jos on purkamisessakin oma hommansa, kova työ on ollut aitaverkon vetäminenkin",
Pertti Korkalo tuumi ja napsaisi ylälangan irti kituliaan koivunkarahkan kyljestä.
Korkalo kokeili mallin vuoksi aidan rullaamista käsin, mutta se ei lyö leiville.
Purkutyötä helpottamaan on tulossa mönkijään nostettu laite, joka rullaa aitaverkon tiiviiksi paketiksi.
Nils-Matti Vasara rakensi 1990-luvun alussa Peeralle luontaiselinkeinotilan.
Saman tien hän veti 12 kilometriä lanka-aitaa pitääkseen paremmin erossa omansa ja muiden tokkakuntien porot. Sittemmin hän pidensi aidan 20 kilometrin mittaiseksi.
Vuosikausien oikeusjuttu
Rakentamiselle ei ollut lupaa, mutta Vasara on pitänyt aitaa oikeutettuna voidakseen harjoittaa elinkeinoaan.
Käsivarren paliskunta ei hyväksynyt aitaa ja asiaa käsiteltiin vuosia eri oikeusasteissa.
Aidalle olisi voitu myöntää lupa jälkikäteen, jos paliskunta olisi ollut myötämielinen ja tehnyt aidasta sopimuksen Metsähallituksen kanssa. Metsähallitus teki siitä esityksen vielä viime metreillä.
Poronhoitolain mukaan yksityinen poromies ei voi sopimusta tehdä. Luvan myöntäminen jälkikäteen ei olisi ollut ennakkotapaus.
Nils-Matti Vasaran aita ei suinkaan ollut Käsivarren ainoa.
Hän itse laskee este-, kesä- ja väliaitoja olevan kylissä ja niiden välissä 130 kilometriä, minkä lisäksi tulevat kesämerkitys- ja tarhausaidat "pitkin poikin maakuntaa".
"Mutta minä en saa rakentaa porojen suoja-aitoja enkä paimentamiseen majoja, mikä sallittu muille paliskunnan poromiehille", Vasara manaa.
Vasara katsoo, että häneltä ollaan viemässä mahdollisuudet elinkeinonsa harjoittamiseen ja hän puhuu osakseen tulleesta sukuvihasta.
Paliskunnan poroisäntä Tuomas I. Palojärvi kiistää elinkeinoon puuttumisen ja sanoo, että sukuvihaan on helppo vedota.
Sitä hän myöntää "aikoinaan" olleenkin, mutta sanoo elämän olleen tasaista, kun Nils-Matti Vasaran isä oli tokkakuntansa nokkamies. "Isä on hiljainen mies, joka ei pane vastaan", Nils-Matti Vasara luonnehtii.
"Hänen poronsa alkoivat vähentyä, kun minä aloitin."
Poronhoito ei lopu
"Mutta vaikka aita puretaan, poronhoitoa en aio lopettaa. En alistu siihen, mitä joillekin meidän suvun jäsenille on aikoinaan tapahtunut!" Vasaran suku on paimentanut Käsivarressa poroja 12 polvessa.
Yhdestä asiasta riitapuolet ovat yhtä mieltä: vastapuoli on myrkkyä. Palojärven mukaan laittomat aidat täytyy purkaa ja riita personoituu yksinomaan Vasarassa.
Tämän mielestä elämä taas paranisi vain sillä, että tokkakuntien välissä olisi aita ja kaikki paliskunnan luottamusmiehet valittaisiin paliskunnan ulkopuolelta.
"Että eivät olisi asianosaisia ja suurin osa sukua keskenään."
