Pohjois-Suomi

Mainos

Kerro meille: Mitä kaikkea kotiseutu sinulle merkitsee?

Tullista tullut, miten kauan oululaiseksi tulemisessa kesti? KUVA: Kontiainen Jarmo
Pohjois-Suomi 17.7.2017 12:08
Anni Hyypiö

Jokainen meistä on aina jostain kotoisin, mutta omaan kotiseutuun kohdistetun tunnelatauksen voimakkuus vaihtelee. Siinä missä yksi pukeutuu mieluusti kansallispukuun ja kokkaa innolla kotikuntansa kummallisempiakin perinneruokia, toinen ei jaksa enää muista edes syntymäkuntansa nimeä.

Moni mieltää kotiseuduksi sen paikan, jossa on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa, paikan, jossa omat juuret ovat. Usein muuttavalla kotiseutuja voi myös olla monia, ja kotiseutuja voi olla useita yhtä aikaa.

Toisaalta ihminen voi aivan hyvin asua jollain paikkakunnalla vuosien ajan, tuntematta sitä koskaan kotiseudukseen.

Haluamme kuulla, mitä kotiseutu juuri sinulle merkitsee. Onko sinulle kotiseutuja vain se yksi, vai kenties useampia? Mikä sitoo sinut edelleen kotiseutuusi? Vai onko kotiseutu sinulle täysin merkityksetön asia?

Esimerkiksi sinä tullista tullut, koetko olevasi oululainen, vai onko kotisi edelleen jossain muualla kuin Oulussa? Miten kauan oululaiseksi tulemisessa kesti?

Kerro vastauksesi alla olevassa kommenttiosiossa. Käytämme vastauksiasi paikallisidentiteetin merkitystä koskevan jutun teossa.

MAINOS
Mainos

Kommentoi

Näytä kaikki kommentit (33)

Maan pakkolunastusta raakamaan hinnalla ja ympäriston järjenvastaista tuhoamista yhteiskkunnan toimesta! Alkuperäisväestön häätämistä kotipaikaltaan.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kotiseutu on paikka, jossa oma koti on ollut tai on nyt. Kotiseudun tuntee paremmin kuin muut paikat niin hyvässä kuin pahassa. Kotiseutuun liittyy muistoja ja kokemuksia, jotka viitoittavat arvomaailmaa, elämän asennetta, tapoja sekä viiteryhmän, johon ihminen jollakin tavalla kuuluu. Lapsuuden kotiseutu pysyy ihmisen muistissa ja muistoissa aina. Oma lapsuuden kotiseutuni on ollut Liminka, josta muistan ahkerat ihmiset, joilla oli valtava usko onnistumiseen ja parempaan huomiseen. Mutta muistan myös väkivaltaisen kirkonkylän kansakoulun, oppikoulun ja lukion sekä monet kaunaiset ja ilkeät ihmiset. Nykyisin käyn enää harvoin Limingassa ja olen tyytyväinen, että en asu siellä enää. On kuitenkin ollut mukava nähdä Limingan nopean kasvun ja muutoksen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kotiseutu on minulle tullut vanhenemisen myötä aina vain merkityksekkäämmäksi ja rakkaammaksi.
Turvallisuuden tunnetta on enemmän kuin missään muualla. Nuorena kävin reissun etelä-Suomessa ja
asuttiin monessa eri kaupungissa. Siellä oppi ainakin sen, miten helppoa on maalla ja vielä hiukan sivummalla
asua lasten kanssa. Nivalassa on hyvin paljon harrastusmahdollisuuksia, kulttuuria, hyviä ystäviä, oma koti,
lapset ja lapsenlapset, mikä vois olla sen parempaa elämää. Nuorempana on kumminkin hyvä käydä katselemassa muutakin maailmaa, vain siten oppii arvostamaan sitä missä on juuret.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olen asunut Oulussa vuodesta 1959 enkä koe olevani Oululainen enkä haluakkaan.Likainen ja roskainen kaupunki joka muistuttaa enemmän kaatopaikkaa kuin siistiä kaupunkia jossa voisi viihtyä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Syvällä on juuret (13 - 28v. = yht.n. 15v. ajan) Tupoksessa. Tupos tuli tunnetuksi Euroopan nopeimmin kasvavana kylänä. Junaohjelman (yle teema, juhannusjuna 2012) myötä, nostin sen piskuisen Tupoksen kylän Limingasta Euroopan kartalle! Kaksi sukulaistani nyt toimii Limingan kunnanvaltuutettuina, eri puolueissa tosin. yst.terv.: -assamies-

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Mun sydämeni tänne jää, aina asuinpaikalleen, vaik hetken saan vain viivähtää, kesäiltaan viimeiseen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Pohjois-Savon perukoilla sijaitseva Sukeva on ja tulee aina olemaan koti. Vaikka elämä on heitellyt Kajaanin kautta Tampereelle, tulen silti aina palaamaan lapsuudenkotiini rentoutumaan luonnon helmaan nauttimaan kauniista järvimaisemasta. Toki maaseudulla on omat haasteensa kuin kaupungissa, mutta vahva luontoyhteys ja omat maat antavat jotain sellaista, mitä kaupungeissa ei voisi ikinä saavuttaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Olen syntynyt Ivalossa sekä asunut nuoruuteni, aikuisikäni Karigasniemen kylässä ja vuonna 1999 muutin Ouluun jossa olen viihtynyt erittäin hyvin sekä kotiutunut, joten koen olevani nykyisin Oululainen jossa viihdyn ja on koti sekä työ. Siis olen Oululainen :)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Rantsila oli synnyinkotikuntani, joka oli erittäin koululaisvihamielinen kunta 60- ja 70-luvuilla. Missään ei koululaiset saaneet olla. Hyppytunneillakaan ei saanut kulkea kylällä, vaan piti lusia se "Lottalassa" valvovan silmän alla. Baareissa kyllä raha kelpasi, mutta kun viimeinen kulaus "lakkajuomaa" oli kurkussa, ajettiin pois uhkaamalla soittaa rehtorille. Kaupoissakin kytättiiin kuin mitäkin rosvoja. Siitä on jäänyt elinikäinen asioimiskammo syntymäkotikunnan yrityksiin.
Nykyisenä oululaisena kierrän "ranttiperän" ja koko nykyisen Sikaläävän kaukaa.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Paikkakuntaa muuttaneella käsite 'kotiseutu' on eri sisältöinen kuin yhdessä paikassa ikänsä asuneella. Yhden paikkakunnan asujat ovat usein aika nurkkapatrioottisia kuvitellen oman paikkakuntansa muita paremmaksi.

Useammalla paikkakunnalla asuneella on avarampi katse ja parempi ymmärrys kulloiseenkin asuinpaikkaan liittyvistä asioista.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Haukipudas, 1970-1982. Uteliaia, juoruilevia ihmisiä, mitenpäs muuten kun asuinkunta oli tuolloin pieni.
Ikävä paikka asua ja elää lapsuutta ja nuoruutta, pikkukylässä jossa ei ollut oikein yhtään mitään.
Muutama kauppa, kylähulluja viereisessä vanhainkodissa, koulussa outoja opettajia ja omat vanhemmat ; isä mielenterveysongelmainen narsisti ( edelleen ) , edesmennyt äiti vihasi kylää, miestään ja luovutti, hiipui kuten sätkän hehku.
Haukipudas oli huono paikka elää, oli upeaa päästä omilleen, vaikkei Oulua kauemmaksi niin sinneppä jäivät huonot muistot.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Muutin lukion jälkeen pääkaupunkiseudulle jatko-opiskelujen ja työpaikan perässä. Sille tielleni jäin. Reilut 20 vuotta muualla asuneena miellän kotiseudukseni edelleen Oulun. Viihdyn Helsingissä, mutta henkinen kotini on Oulussa. Oulu on turvasatama, jonne pääsee välillä pääkaupungin hulinaa pakoon. Vaikea sanoa osaisinko enää paluumuuttaa Ouluun, mutta jokaikinen reissu kotikaupunkiin on täynnä ylpeyttä ja iloa. Oulu on aito, rehellinen, lupsakka ja sydämellinen kaupunki. Sama pätee oululaisiin.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kotiseutuni on Oulu ja Kempele. Kempeeessä synnyin ja elin 38 vuotta, mitä välissä käväisin Muhoksella. Sitten muutin Ouluun. Olin heti oululainen, ei ollut outouden tunnetta. Kaikki, koko tämä aluae on rakas. Kaikki muistoni niin lapsuudesta kuin nuoruudestakin liittyvät kiinteästi tähän miljööseen. Tietenkin Kempele maatöineen ja maatalousympäristöinee on se voimakkain muistoalue, minkä lapsena ja nuorena koin. Oulussa on kokemukset olleet erilaisia jo töidenkin puolesta. Olen jo eläkkeellä, mutta aina täytyy käydä katsomassa kuinka Kempeleessä voidaan, katsella kaikkia merkittäviä tapahtumapaikkoja ja muistella vanhempia ja siskoja. Sitten Ouluun nurkkia nuohoamaan, entisiä työreittejä kuuntelemaan ja kaikki ystävät, niin rakkaat, ovat täällä lähelläni. En vaihtaisi pois. Oli aikanaan mahdollisuus asua Skånessa Ruotsissakin, mutta ei, sinne ahtaaseen pirttiin vain halusin palata perheen luo. Olen kiitollinen, että vieläkin on niin paljon rakasta jäljellä.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Jos kotiseuduksi on se lapsuuden kunta niin juuret on siellä oulu on kyllä ollut ennen hyvä paikka mutta nykyisin en oikein tunne turvalliseksi joskus on ollut töitä mutta nyt sitä haluaa olla omissa oloissa en kaipaa minnekään ja aikansa kutakin aikakautta en tunne kotoisaksi muuta paikka kuntaa en ole milläänlailla enää sama ihminen kuin nuorena ei tämä aikakausi ole mitenkään kovin valoisa

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Kotiseutuni lie Pyhäntä, sekin Pohjois-Pohjanmaata. Mikä sitten sitoo/merkitsee minut/minua kotiseutukohtaisesti Pyhännän kuntaan? Perheen kesken kaikenlainen luonnossa käyskentely; onkiminen, pilkkiminen, kasvimaalla toljottelu(ehkä joskus töitäkin tehnyt), rankametässä olo, pienriistan metsästys(häiriötekijänä:-) ), sienestys, marjastus, uinti ja notskilla olo. Unohtamatta mummolassa käyntejä(nekin lähipaikkakuntia)! Mummon peiton humpsaukset ja ukin raaka ja muistiinpantu kalan suolestus ja perkaus. Pyhännällä osasi silimät kiinni metsäpolut läpi, kannot ja kivet muistettiin. Lapsia varoiteltiin: ette saa mennä hukkumaan, ettei tuu tupenrapinat! -eikä koskaan hukuttu :-) Pieni paikkakunta, jossa oli hyvä viettää lapsuus :-) Luonto. Se, ja sen ihmetykset täällä Pohjanmaalla sitoo paikoilleen. Juroja ihmisiä :D jotka kuitenkin hetken tutustumisen jälkeen paljastavat karvansa.. hyvässä ja pahassa. Oulussa asunut useamman vuoden opiskelun ja töiden merkeissä. Ei tämä vielä "koti" ole :-)

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Ennen luulin aina syntymäseutua kotiseudukseni.Siis sinne oli tunnesiteet. Nyt kun kohta tulee 50 vuotta täyteen Australiassa asumista kyllä se on sydämessä kotiseutu .

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lähdin aikoinaan opiskelemaan itäisen Suomen vaaramaisemista erääseen eteläisen Suomen yliopistoon, josta myöhemmin vaihdoin toiseen, ja siinä välissä vierähti vuosi ulkomaillakin. Työskenneltyäni muutaman vuoden noissa ympyröissä muutin työn perässä hetken mielijohteesta Ouluun. Jostakin syystä en ole koskaan sopeutunut tänne täysin, ja mikäli aviopuoliso olisi ollut halukas muuttamaan, olisin häipynyt ajat sitten. Tänä lähes neljänäkymmenenä vuotena olen ollut töissä Oulussa koko ajan muutamassa eri yrityksessä, ja sopeutuvaisena ihmisenä elämäni vaan on kiitänyt eteen päin. En ole omaksunut murretta, kaupunki on hiljainen, luonto yksitoikkoinen jne. AIkoinaan pieni kotiseutu tuntui niin ahdistavalta, että sieltä oli päästävä pois ja hyvä niin, koska siellä ei olisi ollut liioin tulevaisuutta. Vasta aikuisena olen oppinut arvostamaan kaikkea sitä, mihin se valmisti tulevan elämän tiellä, mm. ettei mikään tule ihmiselle ilmaiseksi. Siellä tulee käytyä muutaman kerran vuodessa - vuokramökistä käsin luontoa ihaillen, marjastaen ja sukulaisia tapaillen. Synnyinseutuni on minulle enemmän koti kuin Oulu, tosin vanhempien kuoltua käyntikerrat ovat harventuneet, mutta tunneside sinne on yhä vahva. Kuitenkin, jos muuttaisin jonnekin, se olisi pääkaupunkiseutu, jossa onneksi voin vierailla usein lasteni luona.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti

Lähdin kotoa maailmalle v. 1971. Sinne jäivät vanhemmat, sisarukset ja isovanhemmat. Työn perässä piti lähteä, mutta koti ei jäänyt kauas, joten hyvin usein viikonloput menin kotiin, myös lomat vietin kotitilalla auttelemassa mm. heinäpellolla. Marjastus tapahtui myös tutuissa maisemissa. Mitä enemmän on tullut ikää, sitä paremmin arvostaa kotiseutua ja sen antamaa oppia selvitä elämässä. Juuret ovat syvällä siellä, vaikka oululaisena olen ollut 46 v. Edelleen marjastan, kalastan, teen kasvimaan, saunon vastalla syntymäpaikkakunnalla tutuissa maisemissa. En voi sanoa olevani puhtaasti oululainen.

Vastaa Ilmoita asiaton viesti
Näytä kaikki kommentit (33)
Mainos
Mainos

Uutisvirta

Etusivulla nyt

Mainos

Paikallissää

Juttutupa

Kuumin keskustelu nyt

Avoin kirje sotepäättäjille

141 viestiä | Lue keskustelu

Päivän tykätyin viesti

Avoin kirje sotepäättäjille

Ei näytä ottavan tämä palveluseteli malli tuulta alleen. Olisiko tässä ideaa? Niitä pitäisi jonottaa ja 1000 ensimmäistä... Lue lisää...
Besserwisserpete

Jari ja sarjakuvat

Jari

19.11.

Naapurit

22.11.

Fingerpori

22.11.
Mainos
;

Uutiset osastoittain

Palvelemme sinua

Asiakaspalvelumme auttaa sinua mielellään Kalevan tilausasioissa ja muissa lukijan palveluissa.

Asiakaspalvelu

(08) 5377 610 (ma-pe 9-16)

www.kaleva.fi/asiakaspalvelu

Kalevan medioilla tavoitat 331 000 lukijaa.

Yrityspalvelut

(08) 5377 180

www.kaleva.fi/yrityspalvelut


stats-image