"Eläintenhoitaja” – se on nimike, jolla Kuusamon Suurpetokeskuksen Sulo Karjalainen itseään kutsuu. Karjalaista kuunnellessa tulee kuitenkin selväksi, että hän on oikeastaan paljon enemmän kuin eläintenhoitaja.
Juuso-karhusta Karjalainen käyttää sanaa ”hän”, ja pennusta asti suurpetokeskuksessa varttunut eläin on Karjalaisen hyvä ystävä. Yhdessä käydään välillä pötköttelemässä Juuson pesässä.
Suurpetokeskus tunnetaan parhaiten karhuistaan ja erityisesti juuri 16-vuotiaasta Juuso-karhusta, joka on tehnyt taidetta myyntiin asti. 450-kiloinen Juuso on Karjalaisen mukaan poikkeuksellinen luonne. Se on pennusta asti varttunut ihmisten parissa ja on hyvin seurallinen.
Sen lisäksi että Juuson luonne on poikkeuksellinen, harvinainen on myös Karjalaisen tapa olla petoeläinten kanssa. Mies sanookin, että eläinten parissa menee kaikki aika, myös vapaa-aika.
– Luottamuksen rakentumiseen tarvitaan aikaa. Karhu on erittäin älykäs. Pitää seurata eläintä ja olla sille ystävällinen, Karjalainen sanoo.
Karjalainen tietää myös sen, että vaikka suurpetojen kanssa voi olla ystävä, niiden kanssa pitää olla aina varovainen. Vaikka eläin ei tarkoittaisi pahaa, se saattaa innostuessaan olla kovaotteinen.
– Ihminen on aika olematon karhun käsissä, jos se alkaa oikein rouvisti käsitellä. Silloin pitää sanoa Juusolle, että ”varovasti”. Karjalainen kertoo.
Ja Juuso ymmärtää. Ja myös Karjalainen ymmärtää Juusoa.
– Täytyy oppia näkemään karhun eleet. Karhuhan puhuu meille. Eleiden lisäksi se käyttää myös ääntä hyvin monella tavalla.
Sulo Karjalainen kertoo, että hänen elämäntyölleen on löytynyt seuraaja. Karjalainen itse ei aio jättää suurpetokeskusta niin kauan kuin ”voi suussa sulaa”.
Seuraajansa nimeä hän ei vielä paljasta. Sopivasta ihmistyypistä hänellä on kuitenkin selvä käsitys.
– Pitää olla vähän poikkeava niin kuin minä olen. Täytyy viihtyä petoeläinten kanssa ja olla niille ystävällinen.
Lue myös juttu Juuso-karhun taiteiluista ja tarhan kunnostustöistä.
