Inarista on löydetty esihistoriallisen ajan korukätkö, josta paljastui neljä painavaa hopeista kaularengasta. Korujen yhteispaino nousee hieman yli kiloon. Hyvin säilyneet hopearenkaat toimitetaan Museoviraston tutkittavaksi, mutta Inarin Saamelaismuseo Siida toivoo saavansa ne myöhemmin omiin kokoelmiinsa.
Inarilainen kirjailija Seppo Saraspää oli viime viikon perjantaina etsimässä ajoporoilleen jäkälää, kun hän havaitsi Inarijärven Nanguniemen kalliokielekkeellä käärmettä muistuttavan esineen. Löytö osoittautui hopeiseksi kaularenkaaksi. Saraspää tutki ympäristöä ja havaitsi kaularenkaan pudonneen vajaa metri sen yläpuolella sijainneesta kivenkolosta.
Saamelaismuseon johtaja Tarmo Jomppanen kertoi, että kalliojyrkänteen pienestä kolosta paljastui myöhemmin vielä kolme muuta jo löydetyn kaltaista kaularengasta.
Renkaat oli aseteltu kahden pienen kiven päälle, kivien ja kaularenkaiden väliin oli laitettu tuohipala. Kivenkolo oli noin 1,5 metriä pitkä, ja sen toisesta päästä oli aikojen saatossa valunut käpyjä, lehtiä ja kariketta osittain renkaiden päälle.
Löydön alla ja ympärillä sijainnut maa-aines siirrettiin museon tiloihin tarkempaan tarkasteluun mahdollisten lisälöytöjen varalta.
Korut oli ilmeisesti aikanaan kätketty, sillä Nanguniemessä käyneen arkeologin mukaan lähistöllä ei ollut mitään uhripaikkaan viittaavaa. Saamelaismuseon johtaja arvelee aarteen kätkijän asetelleen esineet tietoisesti sellaiseen paikkaan, että ne ovat suojassa ihmisten katseilta, lumelta ja sulamisvesiltä.
Kätkijä on saattanut olla yhtä lailla paikallisväestöä tai joku erämaankulkija tai kauppamies, jonka on ollut tarpeen kätkeä hopeat aikojen levottomuuden takia.
Myöhäiseltä rautakaudelta
Punosmaiset, paksut korut ovat raskaita. Painavin niistä on noin 330 grammaa, ja renkaiden yhteispaino on hieman yli kilon. Kaikki neljä on valmistettu kierretyistä hopeavartaista, ne kapenevat päitä kohden ja niissä on kolmio- ja ympyräleimakoristelua. Renkaiden päissä on koukkukiinnitys, ja yhteen renkaaseen on lisäksi kiinnitetty kolme hieman erilaisilla leimakuvioilla koristeltua kirvesriipusta.
Jomppasen mukaan esineet on alustavasti ajoitettu myöhäiseen rautakauteen 1000-1200-luvuille. Löydöstä saataneen varsin tarkka radiohiiliajoitus, sillä korut oli asetettu tuohenpalalle.
Saamelaiskoruista renkaat poikkeavat varsin selvästi. Enemmänkin ne viittaavat viikinkeihin ja mahdollisesti sen kautta kaupankäyntiin. Aluetta tuolloin asuttaneen väestön perusteella korut kuulunevat kuitenkin saamelaisesineistöön.
Jomppanen pitää löytöä merkittävänä. Inarissa löytö on ensimmäinen.
Lähin vastaavantyyppinen hopea-aarre on aiemmin tavattu Kuusamon Lämsänkylästä vuonna 1953, neljä muuta myöhäiseen rautakauteen ajoittuvaa hopealöytöä pohjoisessa Suomessa on tehty Sallan Aatservaisessa, Ylitornion Lohijärvellä ja Venäjän puolella nykyään sijaitsevalla Kuusamon Tarvajärvellä, Kuusamon Pyhälahden löydös oli 1000-luvulle sijoittuva raha-aarre.
Samankaltaisia löytöjä on tehty myös Pohjois-Norjassa.
Jomppasen mielestä korupiilon lähialueet tulisi tutkia tarkemmin nopeasti, etteivät asiattomat ehdi korujahtiin.
Hän muistuttaa, että arkeologinen perustutkimus on ollut muutenkin varsin vähäistä Inarijärven ympäristössä.