Maa- ja metsätalousministeriön asetus sallii kahdeksan ahman rajoitetun metsästyksen poikkeusluvalla pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueella. Asetus tuli voimaan tiistaina.
Prosessi toimii siten, että Suomen riistakeskus harkitsee lupahakemusten pohjalta, minne luvat myönnetään. Ministeriön asetus rajoittaa riistakeskuksen toimivallan lupien myöntämisessä kahdeksaan ahmaan.
Luvista on tulossa kova kisa: perinteisesti ahmavahingot ovat olleet suurimmat Ylä-Lapissa, mutta nyt vahinkojen määrä on kasvanut merkittävästi myös eteläisten paliskuntien alueella.
Kuusamossa toistakymmentä tarhassa ollutta poroa joutui vuodenvaihteen tietämillä ahman saaliiksi Oivangin ja Kallioluoman paliskunnissa. Poromiehet kertovat, että eläin ei väistä enää edes ihmistä.
– Ensimmäisen kerran ahma tuli porotarhaan joulun alla ja nyt se nappasi minulta jo neljännen eläimen. Ahma oli syönyt poronvasalta silmät ja kielen, siihen poron aamulla sitten lopetin, poromies Pertti Karjalainen kertoi Kalevalle viime viikon tiistaina.
Oivangin poroisäntä Olavi Aikkilan mukaan ahmakanta on kasvanut Kuusamossa räjähdysmäisesti ja ahma verottaa poroja suurpedoista tällä hetkellä eniten. Myös ministeriö toteaa tiedotteessaan, että ahma aiheuttaa suurpedoista eniten vahinkoja porotaloudelle.
WWF pitää erittäin uhanalaisen ahman tappolupien myöntämistä vääränä päätöksenä. Järjestö toteaa, että viime talven ahmanmetsästys osoitti, että viranomaisten resurssit metsästyksen valvontaan ovat täysin riittämättömät.
”Lisäksi alkukevääseen asti jatkuva metsästys uhkaa imettäviä naaraita ja niiden vastasyntyneitä pentuja”, WWF sanoo tiedotteessaan.
WWF:n mielestä nyt päätetyn kiintiön mukaisia lupia ei tule missään tapauksessa myöntää Natura-alueille, joiden suojeluperusteena ahma on, eikä niihin paliskuntiin, joissa ylitetään asetuksen mukainen suurin sallittu poromäärä.
WWF keräsi yhdessä BirdLifen, Luonto-Liiton ja Animalian kanssa 16 675 nimeä ahman metsästystä vastustaneeseen vetoomukseen, jolla vastustettiin poikkeuslupien myöntämistä.
– Toimitimme vetoomuksen ministeri (Jari) Lepälle ja pyysimme häntä kuuntelemaan kansalaisten ääntä, sanoo WWF:n ohjelmapäällikkö Petteri Tolvanen.
Luonnonvarakeskuksen vuoden 2017 arvion mukaan Suomessa on noin 220-250 ahmaa. Ministeriö toteaa, että ahmakanta on kasvanut huomattavasti viimeisen 15-20 vuoden aikana.
Ahmat elävät pääosin pohjoisilla tunturialueilla ja itäisillä metsäalueilla. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen alueella arvioidaan olevan 40-60 ahmaa, jotka kuuluvat Pohjoismaiden yhteiseen elinvoimaiseen ahmapopulaatioon, jossa on yli 800 ahmaa. Kolmen pohjoisimman kunnan eteläpuolisessa Suomessa arvioidaan elävän todennäköisesti noin 180-190 ahmaa. Sekin on osa Venäjän noin 1500 yksilön elinvoimaista ahmapopulaatiota.
Sekä Ruotsi että Norja metsästävät ahmoja lammas- ja porovahinkojen vähentämiseksi.
Suomessa metsästettiin kevättalvella 2017 seitsemässä poronhoitoalueen pohjoisosan paliskunnassa Suomen riistakeskuksen poikkeusluvilla yhteensä kahdeksan ahmaa. Tiistaina voimaan tullut asetus mahdollistaa siis saman määrän kaatoja kuin edellisvuonna.
Tuoreimmassa vuoden 2015 nisäkkäiden uhanalaisuusarvioinnissa ahman uhanalaisuusluokkaa laskettiin äärimmäisen uhanalaisesta erittäin uhanalaiseksi kasvaneen kannan vuoksi.
Ylä-Lapissa ja Käsivarressa eli niin sanotulla alpiinisella vyöhykkeellä ahman on katsottu olevan viimeisimmässä luontodirektiivin arvioinnissa 2007-2012 suotuisalla suojelutasolla.
Muualla Suomessa eli niin sanotulla boreaalisella vyöhykkeellä suojelutaso on arvioitu vielä riittämättömäksi, mutta sielläkin ahmakannan kehityssuunnan on arvioitu olevan kasvava.
Ministeriö arvioi, että asetuksen kahdeksan ahman metsästysmäärä ei tulisi vaikuttamaan ahman suojelutasoa heikentävästi.
Ahman osalta on toistuvasti esitetty ratkaisuksi siirtymistä Ruotsissa käytössä olevaan reviiripohjaiseen korvausjärjestelmään. Tätä ratkaisua on esittänyt WWF:kin.
Ministeriö toteaa, että korvausjärjestelmän vaihtaminen ei kuitenkaan vähennä ahmojen aiheuttamia vahinkoja eikä se ole Ruotsissakaan poistanut ahmojen poiston tarvetta. Lisäksi reviiripohjaista korvausjärjestelmää vastustetaan laajasti poronhoitoalueen paliskunnissa.
Korvausjärjestelmän muuttaminen ei myöskään ratkaisisi petovahinkojen korvaamiseen tarkoitettuihin määrärahoihin liittyviä ongelmia, sillä jo nykyisen järjestelmän kohdalla on ollut suuria vaikeuksia maksaa korvauksia täysimääräisenä vahingonkärsijöille.
Vuoden 2017 suurpetojen aiheuttamat poro-, kotieläin-, viljelys- ja mehiläisvahingot ovat lähes 12 miljoonaa euroa. Ministeriö huomauttaa, että vuoden 2018 talousarvio tarkoittaa noin 2 miljoonan euron leikkausta, ja se kohdistuu tällä kertaa kaikkiin vahingonkärsijöihin.
