Paikka housunpolvessa ei haittaa käyttötarkoitusta

Valtio, kunnat ja myös yksityiset kotitaloudet joutuvat talousvaikeuksissa tilanteisiin, joissa on säästettävä. Jotain on tehtävä tilanteessa, jossa rahaa ei ole entisen kulutuksen jatkamiseen tai menojen paisuttamiseen.

Valtiontalouden tasolla otetaan velkaa, korotetaan veroja ja maksuja sekä karsitaan etuuksia, jotta valtiontalous pysyy kunnossa. Monet päätökset ovat vaikeiden poliittisten vääntöjen takana.

Kuntatasolla ei aina voida noudattaa yleistä logiikkaa, sillä monet kuntien tehtävistä ovat lakisääteisiä. Asiat on hoidettava tavalla tai toisella, jotta kansalaisten yhdenvertaisuus ja palvelujen saatavuus toteutuvat.

Kunnanisien tyypillinen hokema on, että valtio sälyttää jatkuvasti uusia tehtäviä, joihin se ei kuitenkaan osoita riittäviä resursseja. Valtion ja kuntien kesken käydään jatkuvaa vetoa siitä, mitkä tehtävät kuuluvat kunnille ja mitkä valtiolle.

Ongelmaa monimutkaistaa se, että kunnilla on perinteisesti vahva autonomia eli ne päättävät itse asioistaan. Kaikki kunnat eivät ole samanlaisia. Jotkut tyytyvät peruspalveluihin kun toiset ovat kasvattaneet toimintojaan ja paisuttaneet menojaan. Oululla meni vuosikausia hyvin, mutta nyt budjetissa on aukkoja, jotka pitää kuroa kiinni.

Oulussa tätä kunnallista itsehallintoa on harjoiteltu vuoden päivät yhdessä kuntalaisten kanssa etsimällä säästökohteita, joilla talous saadaan tasapainoon.

Säästöistä on käyty laajat keskustelukierrokset kansalaisten kanssa, päättäjät ja virkamiehet ovat esitelleet uusia palvelu- ja kouluverkkoalueita. On esitetty myös mahdollisuus myydä omaisuutta.

Virkamiehet, nämä kuntalaisten palvelijat, ovat laatineet esityksiä, joista osa on ollut yleisellä ja osa hieman tarkemmalla tasolla liikkuvia. Säästöideoiden sijaan kuntalaisten keskuudessa on noussut kansanliikkeitä, jotka kertovat, mistä ei saa säästää. Kuntalaisilta päättäjät eivät juuri ole saaneet apua säästöjen kokoamisessa.

Kuntataloudessa säästämisessä voitaisiin ottaa oppia yksityisten ihmisten taloudenpidosta. Kun perheessä on tiukkaa, ei käy laatuun, että joku sanoo pitävänsä tiukasti kiinni omista menoistaan tai haluavansa jopa kasvattaa niitä muiden kustannuksella.

Suuret hankinnat tavalliset ihmiset joutuvat tekemään pankkilainalla, harvalla on lyödä käteistä pöytään asunnon tai edes auton ostamisessa. Lainan mitoituksessa otetaan huomioon korko ja takaisinmaksukyky.

Selvää on, että niin kauan kuin on isot lainavastuut, joudutaan monista muista menoista tinkimään. Päivittäiset ostokset ja laskut maksetaan yleensä pankkitilillä olevista käteisvaroista. Muista kodin tarvike- ja laitehankinnoista joudutaan miettimään erikseen, onko niihin juuri nyt varaa ja miten tarpeellisia ne oikeasti ovat.

Kotitalouksien tapa selvitä vaikeista ajoista on kulutuksen karsiminen ja säästäminen. Päivittäismenoista tingitään, ostoksissa yritetään säästää siirtymällä halvempiin tuotteisiin, leipää leivotaan itse ja rikki menevät laitteet tai vaatteet korjataan. Uusia ei hankita, vaan vanhaa käytetään pitempään. Paikka housunpolvessa voi häiritä esteettistä silmää, mutta ei vaikuta käyttötarkoitukseen.

Voisiko sama toimia kuntataloudessa? Tingitään hieman palveluista, käytetään olemassa olevia kouluja ja terveyskeskuksia pitempään, säästetään kuluissa, siirretään suuria hankintoja ja myydään omaisuutta. Tehdään niitä samoja arvovalintoja kuin kotonakin. Perusrakenteet kun ovat kuitenkin kunnossa.

mirja.niemitalo@kaleva.fi