Ensimmäiset nuoret naiset lastenvaunujen kanssa piipahtavat Formian kassalla vajaata tuntia ennen näytöksen alkua ostamassa liput vauvakinoon. Äiti ja vauva yhteensä kuusi euroa 50 senttiä. Äidit katoavat aurinkoiselle Rotuaarille.
Henkilökunta, koneenkäyttäjä Markus Lääkkö, vahtimestari Seppo Karinkanta ja lipunmyyjä Helena Kopeli pohdiskelevat, tuleeko yleisökato. Sää on niin hieno, että se saattaa houkutella elokuvien sijasta ulkohommiin.
Kolmantena sisään astuu neljän kuukauden ikäistä Ellaa vaunuissa työntävä Hanna Koivula. Hän on vauvakinossa ensi kertaa, mutta oli lukenut netistä asiasta ja kuullut helsinkiläisistä, jotka kehuivat omaa elokuvateatteriaan.
Elokuviin hän tulee siksi, että ei tarvitse istua jatkuvasti samojen seinien sisällä ja mitata vain Jylkynkankaan katuja. Niinpä hän hyppäsi vaunujen kanssa bussiin ja tuli keskustaan.
"Toivottavasti saan katsoa osan elokuvasta rauhassa."
Elokuvafriikki Hanna ei ole.
"Joskus käyn elokuvateatterissa. Joskus kun elokuva on niin hyvä, että se pitää nähdä suurena ja kaikin tehostein. Hyvin usein tulee vuokrattua video kotiin."
Esimerkiksi Taru sormusten herrasta -trilogia on sellainen, jonka Hanna on katsonut teatterissa. Vauvakinossa hän haluaisi nähdä mieluimmin komediaa, jotain kevyttä. Sellaista katsottaessa ei haittaa jos tulee keskeytys.
Nelossalin toisessa etunurkassa oven vieressä on hoitopöytä. Hanna alkaa riisua Ellaa ulkotamineista. Ella katselee tarkkaavaisena lähellä liikkuvia vieraita.
Finnkinon markkinointipäällikkö Kaj Itämäki sanoo, että elokuvasta on tullut yhteisöllinen kokemus. Tähän suuntaan Oulussa mennään entistä enemmän ensi syksynä, kun uudet tilat valmistuvat. Se tuo mahdollisuuksia kehittää lapsille lisäohjelmaa, muun muassa sormivärimaalausta.
Vauvakinossa tuntuu olevan neljäkuukautisten buumi. Myös Maria Hämäläisen poika Nooa on sen ikäinen ja hänen kaverinsa Sanna PeltoniemenNoora-tytär paria päivää vaille.
Äidit kuulivat vauvakinosta ystäviltään ja lähtivät testaamaan.
"Elokuva ei ole ratkaiseva, vaan se, että saa jutella ystävien kanssa ja rentoutua", molemmat vakuuttavat.
Liput etukäteen hakeneet Teija Kilpeläinen yhdeksän kuukauden ikäisen Saga-tyttärensä ja Sanna Kangas kymmenen kuukauden ikäisen Aino-tyttärensä kanssa ovat jo vauvakinon konkareita. He ovat käyneet viime syksystä asti kerran kuussa vauvakinoissa.
Äidit rakentavat elokuvasalin lattialle oleskelupaikan lapsilleen ja istahtavat itse katselemaan elokuvaa. Kuin retkelle oltaisiin menossa. Äidille retken tarkoitus on selvä. "Aivot narikkaan!"
