Noin kuusi sadasta synnyttäjästä kokee niin voimakasta synnytyspelkoa, että normaali elämä käy vaikeaksi.
Synnytyspelko ei koske pelkästään ensisynnyttäjiä, vaan pelkoa voivat kokea myös uudelleen synnyttäjät.
”Jos pelko hallitsee potilaan elämää ja aiheuttaa univaikeuksia, kyse on synnytyspelosta”, määrittelee Oysin äitiyspoliklinikan osastonylilääkäri Tytti Raudaskoski.
Oysin Sype- eli synnytyspelkopoliklinikalla hoidetaan vuosittain noin 150:tä naista, runsasta kolmea prosenttia kaikista synnyttäjistä.
Vuonna 2008 tehdyn tutkimuksen mukaan vajaa kolmasosa poliklinikan asiakkaista koki tavallisen alatiesynnytyksen niin pelottavana, että tahtoi ehdottomasti synnyttää sektiolla. Muutama heistä muutti hoidon aikana mielensä.
Tavallisimmin synnytyksessä pelottavat kipu ja itsekontrollin menettäminen.
”Kivun pelon takana on ajatus hallinnan menettämisestä. Kivun pelätään käyvän niin kovaksi, ettei enää pysty hallitsemaan itseään”, kertoo kätilö, terveydenhoitaja ja psykiatrinen sairaanhoitaja Kaarina Vehkaperä Meri-Oulun neuvolasta.
Oma tai lapsen vammautuminen, jopa kuolema, on sekin yleinen pelon aihe. Myös synnytyksen epäonnistuminen tai huono kohtelu sairaalassa saattavat huolettaa.
Lue lisää 06.08.2012 Kalevasta.
Kommentit
Miten sitä synnytyspelkoa voi hoitaa, jos puhuminen ei auta ja leikkausta ei saa? Ne keinot on nimittäin jo oys:ssa kokeiltu. En voi synnyttää enää, vaikka kuinka vauvasta haaveilemme.. ;(
Jälkijättöisiä nämäkin tutkimukset. Kahden lähiomaisen lapsen syntymävuodet 2010 ja 2011, kummatkin perheen esikoisia. Kummankaan lapsen kohdalla kunta resussipulan takia ei edes järjestänyt synnytysvalmennusta eli eipä ihme jos äitejä lapsen syntymä pelottaa. Toinen synnyttäneistä äideistä pyysi päästä Oysin Sypeen, mutta aikaa sinne ei vaan saannut eli se siitä hoidosta.
Minä pelkäsin synnytystä ihan hillittömästi. Onneksi raskaus päätyi suunniteltuun sektioon ihan muista syistä. Olo oli tosi helpottunut.
Tuosta unohtui mainita, että synnytyspelkoisista suuri osa on jo synnyttänyt aiemmin, eli tietävät mikä voi mennä vikaan. Pelko on silloin ihan aiheellista.
Mahtoi olla tällaista ennenkin. Silloin vain ehkä kärsittiin hiljaa.
Nyt kun on kipulääkettä saatavilla,tottakai sitä ottaa jos vaan on mahdollista. Itellä niin nopeat synnytykset,ettei ehi edes haaveilla niistä. Sen joten kuten kestää,kun tietää et kipu kestää niin vähän aikaa,mut on se niin rajua,että siitä se pelko hiipiikin,kun ei itekkään pysy mukana. Puoli tuntia niinku tulisilla hiilillä ja sen jälkeen olo,ku ois maratonin juossu ja varmasti se sitä vastaaki!!
Kävin esikoisen odotusaikana (v.2009) kerran Sypellä juttelemassa peloistani, toista kertaa en sinne päässyt. Toisen lapseni odotusaikana (v.2011) minua ei edes neuvolasta päästetty sinne juttelemaan, vaikka synnytys pelotti vielä enemmän.
Pelkoni olivat aiheellisia ja haittasivat elämää, haittaavat vieläkin, koska synnytyksessä ei kaikki mennyt niinkuin piti. Lapset ovat terveitä, mutta itselleni jäi pysyvät haitat, joita ei edes aleta korjaamaan julkisella.
En tiedä miten sinne olisi pitänyt osata vaatia käyntiä, saati sitten yrittää siellä puhua asioista, koska ei otettu tosissaan. Toivottavasti ovat muita osanneet auttaa..
Eipä ennen vanhaan tälläistakaan sairautta ollut ja synnytettiin ilman miehen puuskutusta vieressä. Synnytykseen kuuluu aina jonkinasteinen kipu, mutta ihana vauva poistaa kivut heti.
Moni muukin asia oli ennen vanhaan huonommin kuin nykyään.
Ihan turhaa saivartelua, aivan taatusti on naiset ennenkin kokeneet synnytyspelkoa. Nykyisin siitä vaan osataan ja uskalletaan puhua ja sitä pystytään hoitamaan, mikä on todella hieno juttu. Joten pois tällaiset ihmeelliset "ennen vanhaan ei tämmöistäkään ollut" -asenteet. Sitäpaitsi, mikä sen hienompaa isällekään kuin saada osallistua lapsensa syntymään, mikäli niin itse tahtoo.
Jaa millähän perusteella isä ei saisi osallistua lapsensa syntymään? Taidat olla kateellinen nykyäideille, kun asiat ovat paremmin kuin ennen. Eikä kyse ole siitä, etteikö ennen oltaisi koettu synnytyspelkoa, siitä ei vaan ole saanut puhua.