Lauantaina sattuneen Kaijonharjun surmatyön motiivi on edelleen epäselvä. Oulun poliisilaitoksen väkivaltayksikön tutkinnanjohtaja rikoskomisario Kari Rantanen kuitenkin vahvistaa Kalevalle, että perhe ei ollut saanut myytyä nykyistä asuntoaan ja uusi oli jo rakenteilla.
"Meillä on tiedossa toisen asunnon myyntikuvio, mutta siitä ei ole varmuutta, onko se johtanut tilanteeseen. Ne ovat enemmän tai vähemmän arvailuja."
Ilta-Sanomien haastatteleman naapurin mukaan perheen vanha koti oli jäänyt myymättä kosteusvaurion takia.
Poliisin mukaan tämänkaltaisissa tapauksissa motiivi on yleensä usean osatekijän summa.
"Se, onko tämä asuntotilanne ollut asiaan ratkaiseva tekijä on taas toinen juttu. Tutkinnassa toki huomioidaan kaikki mahdollinen" Rantanen kertoo.
Äiti kertoi tappouhkauksesta rehtorille
Hufvudstadsbladetin mukaan 39-vuotias opettajana toimiva äiti oli viikkoa ennen surmia kertonut koulunsa rehtorille, että hänen miehensä oli uhannut tappaa koko perheen. Syy uhkailuun ei ole tiedossa.
Rehtori oli lehden mukaan kehottanut naista poistumaan kotoa lastensa kanssa mahdollisimman pian. Nainen ja lapset jäivät kuitenkin asumaan perheen isän kanssa.
Rantasen tiedossa ei ole, että äiti olisi uhkausten vuoksi ollut yhteydessä poliisiin.
"Tällainen mahdollisuus on olemassa ja se tarkistetaan sitten erikseen. Se tulee lähipiirin osalta esille tutkinnan yhteydessä, kun ihmiset ovat siinä kunnossa, että heitä päästään puhuttamaan", hän kertoo.
Poliisin tutkinta etenee nyt sen mukaan, miten lähipiirin henkilöt ovat kuulustelukunnossa. Poliisi pyrkii suorittamaan tutkintaa mahdollisimman hienotunteisesti.
"Lähipiiri on erittäin rankan kokemuksen pohjalta siinä tilassa, että on varmasti täysi työ selvitä tähän päivään. Edetään tahdikkaasti ja motiivi selviää ehkä aikanaan, mutta on mahdollista ettei se selviä koskaan, kun asiasta eniten tietävät eivät ole enää joukossamme", Rantanen sanoo.
Motiivia lukuun ottamatta lauantain tapahtumat ovat pääpiirteittäin poliisin tiedossa. 43-vuotias perheen isä surmasi ensin 39-vuotiaan vaimonsa, heidän 9- ja 11-vuotiaat lapsensa ja lopuksi hän ampui itsensä.
Niin sanotuksi laajennetuksi itsemurhaksi kutsuttua tapausta tutkitaan kolmena murhana, minkä lisäksi poliisi selvittää surmaajan osalta tämän kuolinsyytä. Kuolleille tehdään oikeuslääketieteelliset ruumiinavaukset lähiaikoina.
Ruumiinavauksia ja terveydentilaa koskevat tiedot ovat kuitenkin salaisia eikä niistä anneta tietoa julkisuuteen.
"Kirjoitin ruumiinavausmääräykset tänä aamuna. Tutkimukset jatkuvat muun muassa rikospaikan teknisellä tutkimuksella ja taktisella tutkimuksella. Katsotaan, mitä jää käteen. En lähde arvailemaan, mikä voisi olla surmien syy", Kari Rantanen selittää.
Perheen sisäiset henkirikokset suomalaisessa kulttuurissa yleisiä
Helsingin yliopiston historian laitoksella Suomen ja Pohjoismaiden historian dosenttina toimiva Anu Koskivirta on tutkinut perheen sisäisiä henkirikoksia 1700-1800-lukujen Suomessa. Hän tulkitsee tätä taustaa vasten myös nykyisin tapahtuvia henkirikoksia.
Koskivirran mukaan perheen sisäiset henkirikokset vaikuttavat olleen suomalaisessa kulttuurissa selvästi yleisempiä kuin muissa länsimaissa. 1700-luvulla laajennetut itsemurhat olivat harvinaisia, mutta ne lisääntyivät 1800-luvun puolella selvästi. Tutkija sanoo, että melko yksiselitteisesti tämä johtui eräiden väestönosien toimeentulon vaikeutumisesta.
"Varsin kuvaava oli eräs tapaus, jossa tilattomaksi ajautunut entinen torppari surmasi neljä lastaan, koska tämä ei pystynyt ruokkimaan perhettään jouluna", hän kommentoi.
Henkirikosten seurantajärjestelmän tietojen mukaan Suomessa tapahtui vuosina 2003-2007 kaikkiaan 13 laajennettua itsemurhaa, joissa mies surmasi itsensä ja puolisonsa. Lisäksi yhdessä tapauksessa nainen riisti hengen itseltään, mieheltään ja kahdelta lapseltaan. Maassa paljastui myös kuusi tapausta, joissa vanhempi surmasi itsensä ja yhden tai useamman lapsensa.
Kaijonharjun kaltaiset tragediat eivät siten ole kovinkaan yleisiä, oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Martti Lahti sanoo. Hänen mukaansa kaikista Suomen vuosittaisista henkirikoksista noin 30 prosenttia liittyy perheväkivaltaan.
Lahti kertoo, että osa laajennetuista itsemurhista tehdään yhteisestä sopimuksesta armomurhan kaltaisesti. Mies saattaa esimerkiksi surmata vakavasti sairaan vaimonsa ja sitten itsensä. Tiedetään myös tapaus, jossa iäkkäät vanhemmat eivät olisi enää kyenneet huolehtimaan keski-ikäisistä kehitysvammaisista ja tilanne päättyi perhesurmaan.
Osassa motiivina on parisuhteen hajoaminen. Mies päätyy tappamaan kostoksi vaimonsa, jotta kukaan muukaan ei saa häntä. Myös naiset päätyvät surmatöihin kostosyistä.
"Äiti saattaa surmata lapset suhteen hajoamistilanteessa", Lahti kuvailee. "Hän voi myös olla niin väsynyt ja lopussa, että päättää surmata itsensä ja lapsensa, jotta he eivät jäisi kärsimään pahaan maailmaan."
Suomen tunnetuimpiin historioitsijoihin lukeutuva, muun muassa väkivaltarikollisuuden historiaa ja Suomen sisällissotaa tutkinut emeritusprofessori Heikki Ylikangas pitää yhtenä syynä nykyisiin perheväkivaltatapauksiin ihmisten välisen kanssakäymisen vähentymistä ja pinnallistumista.
"Jos se olisi voimakasta ja elinvoimaista, en usko, että näin tapahtuisi. Ainakin jos verrataan varhaisiin aikoihin, jolloin tämän tyyppisiä perhesurmia ei ollut. Kanssakäyminen oli silloin tiiviimpää."
