Pakastimesta, kiertoilmauunista ja tietokoneesta koottu laite hyrisi 200 koekäyttäjän kodissa pääkaupunkiseudulla vuonna 2002. Sen tavoitteena oli korvata kunnalliset ateriapalvelut.
"Laitteesta ja ideasta pidettiin, mutta tekniikka petti, eikä jatkorahoitusta tuolloin saatu", kertaa automaatin kehittäjä Jukka Penttinen.
"En muista, miksi hankkeesta silloin luovuttiin, mutta useimmiten ne kaatuvat siihen, että ovat hankalia tai kalliita käyttää ja suuremmalle ryhmälle sopimattomia", sanoo Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen.
Penttinen ei ole kuitenkaan luovuttanut. Menumat, joksi laite aikanaan nimitettiin, on taas ollut kokeiltavana. Helsingissä kokemuksia on kerätty 50 asiakkaalta ja loppuraportti on valmis. "Nyt tekniikka toimii. Asiakkaat ovat tykänneet. Automaatti vastaa niihin tarpeisiin, joita itsenäisesti asuvilla vanhuksilla on", Penttinen sanoo.
Hän on saanut taakseen rahoittajaryhmän ja markkinointiin valmistaudutaan parhaillaan.
Vanhushuollossa uusien palvelujen tarve kasvaa ja vaatimustaso nousee. Monenlaista apuvälinettä, valvonta- ja ohjauslaitetta on tekeillä. Asialla ovat niin yliopistot kuin ammattikorkeakoulutkin.
Ihmistä tarvitaan
Tekniikkaa huudetaan avuksi, kun on pulaa rahasta ja hoitohenkilökunnasta.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma ainakin on nähnyt sen keinoksi säästää hoitokustannuksissa.
"Tekniikka on renki", muistuttaa professori Sirkka-Liisa Kivelä Turun yliopistosta. Hän on kuullut Penttisen koneesta, mutta ei lämpene sille. "Ei se kuitenkaan korvaa auttavia käsiä. Jonkun se ruoka-automaattikin on täytettävä."
Projektipäällikkö Lea Stenberg Vanhus- ja lähimmäispalveluliitosta kysyy, onko kehitystyössä otettu riittävästi huomioon vanhusten tarpeet. "Tuo menumat on hyvä esimerkki. Valtavasti työtä ja resursseja sen kehittelyyn on käytetty ja missä se on nyt? Miksei se lähtenyt hyödyttämään ihmisiä?"
Stenbergin johtama Käkäte-, eli käyttäjälle kätevä teknologia -projekti pyrkii kokoamaan listaa vanhusteknologiassa häärivistä toimijoista ja hankkeista. Tarvitaan myös menetelmiä, joilla vanhusten tarpeet ja toiveet saatetaan laitevalmistajien tietoon.
Jukka Penttinen on selvittänyt vanhusten tarpeita ja toiveita. "Vanhukset haluavat asua mahdollisimman pitkään kotona ja selvitä itsenäisesti päivittäisistä askareista. Kykyjen heiketessäkin heillä on oltava oikeus ja mahdollisuus saada valita ruokansa ja ruokailuaikansa. Ruuan on myös täytettävä hygieniavaatimukset."
Tekniikalle haaste
Tutkija Panu Harmo Aalto-yliopistosta ohjaa opiskelijaprojekteja, joissa kehitetään vanhusten tietokonepohjaista kotivalvontaa. Hänkin on seurannut Penttisen ponnisteluja menumatin parissa. "Se on useampaan otteeseen alkanut ja tyssännyt. Mielestäni se todistaa, että on otettava huomioon monta muuta näkökohtaa kuin tekniikka, kun näitä laitteita kehitellään."
Harmo näkee vanhusteknologian haasteena, jossa on tilaa hyvin monentasoisille tekniikoille ja sovelluksille. "Niiden pitäisi olla tarvelähtöisiä, helppokäyttöisiä ja edullisia." Samaa mieltä on Oulun seudun ammattikorkeakoulun hyvinvointiteknologian yliopettaja Manne Hannula. Hänen johdollaan tutkitaan ja kehitellään käytännön tarpeista lähtenyttä vanhusten hoitoideaa. Ei kuitenkaan ruoka-automaattia.
Kommentoi
Mahtava homm! Sitten vaan vielä lääkäri-automaatti, ja kappas vain, vanhukset voidaankin haudata jonnekin kellareiden perukoille pois silmistä. Muutaman kerran vuodessa käydään täyttämässä ja tarkistamassa automaatit - ja kerätään samalla kuolleet pois.
Mielestäni tällaisissa kehitysjutuissa unohdetaan eettisyys. Kyllä vanhuksille pitää olla inhimillistä ihmispalvelua, kosketusta ja kysymistä miten menee
Robotti hoitoko vanhuksille siihenkö Jukka Penttinen oikein tähtää, todella kylmälle kalskahtavaa vanhusten ruokapalvelua, eikä edes häpeä !
Hirvittävää rahan haaskausta. Tuohan on jo olemassa. On pakastin, jääkaappi ja mikroaaltouuni. Eikä tarvi painaa kuin yhtä nappia. Siis ihan oikeesti.
Murkinaa vanhuksille ruokinta-automaatista. En usko, että ruokinta-automaatin käyttö onnistuu. Tuhoon tuomittu yritys. Vanhukset saavat pärjätä omissa pilttuissaan kukin oman neuvokkuutensa turvin. Vanhuksilta nyhdetään rahat pois ruokinta-automaateilla. Ruokinta-automaatti on kallis kapistus. Ei ihmiskäden valmistamaa ruokaa korvaa yksikään ruokinta-automaatti. Ihmisen hoitaminen on parantavaa hoitoa, oireita lievittävää hoitoa ja saattohoitoa. saattohoidolle on vaikea vetää rajaa milloin saattohoito aloitetaan. Kyllä tämä vanhusten saattohoito on kaikkein pirullisinta hoitoa. Kaikki kunnia kuitenkin näille saattohoidon osaajille jotka jaksavat antaa lääkkeitä nielemisvaikeuksista kärsiville, vuoteessa hoidettaville vanhuksille. Saattohoidossakin keksitää mitä mielikuvituksellisia hoitoja joilla piinataan vanhuksia.
olisiko mahdotonta että osa työttömistä veisi vanhuksille päivän ruuat ja samalla heittelis läppää. masentaa tommonen ruokaautomaatti, ihmiset kaipaavat muistaakseni henkilökohtaista kontaktia.
Pulmahan on siinä että vanhukset eivät enää opi käyttämään uusia laitteita - vanha äitini ei tottunut uuteen kahvinkeittimeen kun vanha hajosi ja anopilla oli ylipääsemättömiä vaikeuksia uuden pyykinpesukoneen kanssa kun painikkeet olivat eri paikassa kuin vanhassa. Penttinen insinöörinä ei ymmärrä että täytyy ottaa yksilölliset asiat huomioon jokaisen vanhuksen kohdalla ja siihen ei oikein kone pysty. Kotona asuvien vanhusten luona täytyy käydä ainakin turvallisuuden takia ja samalla hoituvat pikkuasiat kuten ruoka-annosten vienti ja päiväannoksen otto pakastimesta ja lämmittäminen. Onpahan asiaa käynnille ja samalla tulee vuorovaikutustakin. Ihmiset eivät tosiaankaan ole kanoja joita voi ruokkia automaatilla - vanhusten ruokinta-automaatti on ollut kallis ja turha idea jolle ei edelleenkään tule olemaan mitään käyttöä Penttisen sinnikkyydestä huolimatta.
On häpeäksi yhteiskunnalle, jos se vähä aika, jota vanhuksille annetaan, tulee sekin koneiden tekemänä. Mielestäni Suomeen pitäisi kiireesti perustaa inhimillisyysvirasto, joka pitäisi sairaiden ja vanhusten puolta yhteiskunnassa.
Positiivista kehitystä! Tässähän lähestytään jo kotieläinhoidon tasoa. Niillähän ruokinta-automaatit on olleet jo kauan käytössä isommilla tiloilla. Vielä kun muukin vanhustenhoito saataisiin kotieläinten tasolle, niin mikäpä olisi ollessa. Automaattinen puhtaanapito (sonnanpoisto), lakisääteiset ulkoilutusajat kuten kotieläimillä, niin mikäpä tässä olisi vanhetessa kukin omassa pilttuussaan. Ja sitten lopuksi teollinen ja nopea lopetus sekä loppusijoitus halvimmalla mahdollisella tavalla. Vanhukset luonnollisesti kaiken maksaa järjestelmälle eläkkeistään ja säästöistään.
Meillä oli joskus 70-luvun lopulla töissä ruoka-automaatit. Suurin heikkous oli, että suosituimmat ruuat loppuivat heti, ja vähemmän suositut märkäni automaattiin. Nuukimmat tais kuljetella halpaa automaattiruokaa kotiakin.