"Meidät toivotettiin tervetulleiksi Puutteenperälle, kun vuonna 1966 rakensimme tänne. Nyt kävimme tervetuliaistoivotuksilla uudella omakotityömaalla ja rakentajaperhe sanoi, että nimi Puutteenperä sopii heille oikein hyvin", Aili ja Viljo Castrén kertovat.
Castrénien talon paikalla oli mansardikattoinen kaksikerroksinen puutalo. Sen omistanut Hemmingin ikäpariskunta muutti Helsinkiin ja myi talonsa tonttia etsineille Castréneille.
Castrénit vaihtoivat puutalon vanhaan kirnuun. Talon samoin kuin naapuritontilla sijainneen puutalon osti purettavaksi Karjula-niminen mies, joka rakensi talotarpeista latoja Siikajoelle. Kirnu ei ole Castréneilla enää tallessa.
Kierrätyskäyttöön päätyi myös Mikko Kylmäsen kotitalo Puutteenperällä. Hänen vanhempansa myivät talon 1981 ja ostaja rakensi hirsistä kesäasunnon. Paikalla on nyt vanhusten hoitokoti Koskenkoti.
Puutteenperä tunnetaan nykyään Lehtorantana, eikä vanha nimi ole nykyoululaisille tuttu.
Nimi juontunee siitä, että alue rautatien ja nykyisen Tuiran uimarannan välissä jaettiin aikanaan vähävaraisten tonteiksi. Taloja rakensivat muiden muassa Åströmin tehtaan työläiset.
Talo talolta Puutteenperän puutalot hävisivät ja tilalle nousi isompia omakotitaloja. Esimerkiksi Lehtorannan varressa on jäljellä kolme vanhaa puutaloa, toki remontoituina ja laajennettuina.
Castrénien mielestä asuinpaikan nimi ei ollut mikään häpeä, päinvastoin. Nimi ei ole ollutkaan virallinen, joten sen muuttamiseksi ei tarvinnut panna poliittista koneistoa liikkeelle kuten taannoin Hönttämäessä.
"Puutteenperän talot olivat kaikki erilaisia, omilla suunnitelmilla rakennettuja", alueen uuden asemakaavan 1960-luvun alussa laatinut arkkitehti Seppo Valjus sanoo. Hän rakensi itsekin Puutteenperälle.
"Tonttijako pysyi entisenä, mutta rakennuspaikat muuttuivat ja taloista tehtiin isompia."
Puutteenperällä ei ollut nykyaikaista kunnallistekniikkaa. Hulevesi jäi kujille ja pihoille lammikoiksi.
"Kopukalla ajelimme rapakoissa ja Oulujoellakin", Mikko Kylmänen muistelee.
Kylmäsen kopukasta talon pihalätäkössä on kuva tallessa.
Puutteenperällä lapsuutensa viettänyt Marjatta Huomo muistelee, että alue oli lapsille turvallinen ja mukava asuinpaikka. "Siellä pidettiin huolta toinen toisistamme. Puutteenperäläiset muistelevat lämmöllä kotipaikkaansa. Pidämme yhä yhteyttä ja kokoontumisessamme oli paikalla 80 puutteenperäläistä."
Huomon mielestä Puutteenperällä ei kärsitty puutetta, vaan ihmiset kävivät töissä ja tulivat toimeen.
